Karjalaisten tanssien tietopankki

Karjalaiset kansantanssit

Karjalaisen kansankulttuurin alue on vanhastaan ulottunut molemmille puolille Suomen ja Venäjän kulloistakin rajaa. Karjalaisia katrilleja on tanssittu myös Suomen Karjalassa ja toisaalta suomalaiset piirileikit ovat laajalti levinneet Vienan Karjalaan.

Karjalan kansantansseissa on kolme selvästi erottuvaa ryhmää: Etelä-Karjala, Laatokan Karjala ja Vienan Karjala. Kaikki ovat saaneet vaikutteita naapurikansoilta; Etelä-Karjala Viipurin kautta sekä länsimaista, Inkeristä, Virosta että Venäjältä. Toiset saivat vaikutteita myös muilta Itä-Karjalan ja Venäjän kansoilta.

Etelä-Karjala

Karjalan kannas ja Inkeri olivat laulutanssien rikkaimmat alueet. Vanhalla kalevalamitalla sepitettyjä sekä tunnelma- että kertovia lauluja tanssittiin piirissä, ketjussa, riveissä sekä pareittain.

Uudemmat riimilliset laulut säestivät piirileikkejä, kuten muuallakin Suomessa, mutta niiden lisäksi jopa katrillivuoroihin laulettiin ”kakkunassi-virsii” rytmittäjäksi. Etelä-Karjalan kansanperinne liittyy kiinteästi muuhun Suomeen. Lähes kaikissa paritansseissamme on muistiinpanoja myös Kannakselta. Tyypillinen ja hyvin tunnettu katrillitanssi on neljän parin neliössä tanssittava Sappu, jota Kannaksella mentiin joka pitäjässä hieman naapurista poiketen. Myös erilaiset solatanssit kuuluvat eteläkarjalaiseen tanssiperinteeseen. Solatanssit kuuluvat kontratanssien varhaisimpaan kerrostumaan, jossa yksi pari tanssii kerrallaan ja siirtyy kuviossa toiseen paikkaan, yleensä rivin päästä päähän. Tyypillisiä rakenneosia näissä tansseissa ovat kyynärkoukkupyörinnät, laukka solan läpi, erilaiset saatot solan läpi, rivivastuut ja pujottelut.

Laatokan Karjala

Laatokan Karjalan tunnusomaisimpia tansseja ovat erilaiset ristikontrat, riivatut ja maanitukset. Ne ovat vilkkaita ja vauhdikkaita slaavilaisperäisiä aineksia sisältäviä tansseja (mm. erilaiset improvisaatio-osat), joita ei muualla Suomessa tavata. Toisaalta Laatokan Karjalassa tanssittiin 1900-luvun alkupuolella myös suuria Ransisseja, pieniä neliötansseja (Laputokset, Mantsin polkka yms) ja kansanomaisia salonkitansseja.

Itä-Karjala

Etelä- ja Keski-Karjalassa (Vepsä, Aunus, Prääsä, Karhumäki) tunnetuimpia vanhoja kontratansseja ovat erilaiset ristikontrat ja katrillit. Ne saapuivat Pietari I:n aikana Venäjälle 1600-1700-lukujen vaihteessa, ja ne muodostuivat suurista ja pienistä piireistä, kättelyistä ja risteistä. Kontratanssin kuvio mylly eli risti laajeni suureksi tanssiksi nimeltään Kasareikka, joka merkitsee suurta kattilaa. Kasareikan toinen osa on aina improvisointiosa. Prääsän lähellä Kolatselässä tanssittiin Riivattua, joka muistuttaa Kontran improvisointiosaa. Samoin Suurmäellä Aunuksen lähellä tanssittiin Siiputusta.

Lähes kaikissa karjalaisissa tansseissa on toinen osa, improvisointi. Kontratansseissa improvisointia ei ole. Kontratanssi tuli karjalaisille aikana, jolloin tanssi heillä vasta syntyi kisojen rinnalle. Kisoissa ilmeni karjalaisten mielikuvitus ja kekseliäisyys. Kisoissa (mm. Kantakisa, Kaklakisa, paikkakisa) olikin tärkeä merkitys illanvietoissa ja juhlissa. Ne eivät edellyttäneet soitinsäestystä ja niissä oli sekahaku. Niissä käveltiin, juostiin, järjestettiin katsojaisia, niistä kävi selville keskinäiset suhteet ja niissä saatettiin jopa suudella.

Katrilleja alettiin tanssia Pietarin salongeissa 1700-1800-lukujen vaihteessa. Karjalaan tämä tanssi tuli 1800-luvun lopulla. Katrillilla aloitettiin ilta suurissa juhlissa ja sillä päätettiin bessodat. Salonkikatrilliin kuului kuusi vuoroa. Uusi vuoro aloitettiin aina musiikkitauon jälkeen. Karjalassa tanssittiin myös viisivuoroista katrillia, joskus toistaen lopussa ensimmäinen vuoro. Salonkikatrillissa kukin vuoro oli pieni itsenäinen tanssi, jossa oli 35-40 tahtia. Katrilli Karjalassa tauoista huolimatta käsitettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Ainoastaan viides vuoro (tavallisesti huipentuma) voitiin keston puolesta erottaa itsenäiseksi tanssiksi. Siinä myös ilmeni parhaiten karjalaisten mielikuvitus ja kekseliäisyys. Kuudes (ensimmäinen) vuoro oli koko tanssin looginen päätös.

Vuonna 1850 Pietariin tuli tanssi nimeltä Lanssi. Parien järjestäytyminen ja vuorojen monimutkaisuus aiheuttivat vaikeuksia sen omaksumiselle, etenkin kun Karjalassa tätä tanssia alettiin tanssia neljän sijasta kuudella tai useammalla parilla. Karjalassa tätä tanssia pidetään mahdollisesti vanhempana kuin katrillia. Katrilli ja Lanssi antoivatkin sysäyksen uusien tanssien syntymiselle, joita olivat esim. Piirikatrilli ja Sestjorkka.

Vienan Karjala

Pohjoisessa eli Kalevalan ja Louhen alueella kansantanssi kehittyi hieman toisin. Pohjoisen alueen kansantanssin kehitykseen vaikutti maantieteellinen sijainti. Yhtäältä Suomen naapuruus ja kaupallis-taloudelliset yhteydet Suomen kanssa, toisaalta Venäjän vaikutus ja kolmanneksi läheisyys Keski-Karjalan kanssa. Minkään edellä mainituista ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, että pohjoiskarjalaiset olisivat luopuneet omista kansan-tansseistaan. Nimenomaan näiltä alueilta saatiin tavattoman runsas tanssi- ja kisa-aineisto. Monimuotoisten kisojen rinnalla Vienan Karjalasta muistiin merkittiin kymmeniä piirileikkejä.

Tunnuspiirteitä

Karjalaisille kansantansseille on tunnusomaista vapaa improvisaatio; musiikin rytmi on taustalla vain tukemassa. Se ei määrää, miten jokin tanssin kohta tulee tanssia. Musiikissa toistuvat 2/4-rytmiset kuuden tai kahdeksan tahdin mittaiset melodia-aiheet tai täysin improvisoitu haitarin soitto.

Lähes kaikkia karjalaisia kansantansseja tanssitaan perusaskelikkona kävely- tai juoksuaskel. Muita yleisesti käytettyjä askelikkoja ovat kisa-askelikko ja varsinkin miehen improvisoimat maanitusvuoron (tytön kosiskelu eli tanssiin pyyntö) taitoa vaativat askelikot (ripaska erilaisine muunnelmineen), vilkkaat pyörimiset ja venäläistyyliset hyppelyt.

Karjalaiseen luonteeseen kuuluu täsmällisyys: tansseissa ei ole mitään tarpeetonta. Mieluummin toistetaan sata kertaa tuttua askelikkoa kuin otetaan huonosti uusi. Tyypilliset karjalaiset kansantanssit alkavat usein piirillä ja loppuvat piiriin. Tytöt ja pojat ovat rippikouluiästä saakka mukana nuorison huveissa. Niitä ovat praasniekat, besodat eli besjoudat (nurkkatanssit), illatsut ja häätilaisuudet.

Illatsut ja tanssitilaisuudet

Illatsuja eli illanistujaisia pidettiin syksyisin ja talvisin. Silloin kokoonnuttiin illansuussa johonkin taloon. Tytöt saattoivat loukuttaa pellavaa poikien laulaessa ja soittaessa. Välillä kaikki leikkivät seuraleikkejä. Tällaisissa tilaisuuksissa ei tanssittu. Tanssimista varten olivat besodat.

Nurkkatansseja pidettiin taloissa, joissa oli tanssitaitoisia ja -haluisia nuoria. Illansuussa kokoonnuttiin johonkin taloon. Hypyt alkoivat ja tanssijat asettuivat kuvioon. Pienelle parimäärälle tarkoitettuja kuviotansseja saattoi seurata paljonkin katsojia. Jos joku tanssijoista keksi jotakin uutta sivustaseuraajien iloksi, hän oli ”kukko tanssimaan”. Kuka tahansa saattoi ehdottaa jotakin tanssia, sitten se tanssittiin ja soittaja säesti totutussa järjestyksessä. Pojat hakivat tyttöjä tanssiin sanoen esimerkiksi: ”Anni hoi, läkkäs tanssih!” Pyydettäessä sanottiin aina nimeltä.

Eri puolilla Karjalaa tanssittiin erilaisia tansseja vaihtelevassa järjestyksessä. Jossakin hypyt alkoivat Riivatulla eli Ristikontralla, jossa oli kahdeksan henkilöä. Välillä tanssittiin katrillia. Lienee ollut yleistä, että ensin tanssittiin kepeämpiä tansseja eli ”pienempiä pelejä” ja sen jälkeen vasta ”tanssikkaat pelit” eli monivuoroiset ja mutkikkaammat. Niinpä esimerkiksi Ristikontra, joka oli tanssikas, mentiin vain kerran, pari illan aikana. Tässä tanssissa tytöt siiputtivat eli veikistelivät parilleen liikkuen samalla taakse- ja sivulle päin erilaisilla askelikoilla.

Tyttö saattoi kiusata poikaa pitkäänkin. Ilman ripaskaa tyttö ei koskaan antautunut. Pojan oli siis näytettävä parhaat taitonsa tytölle saadakseen tämän suostumaan. Kun oli tanssittu tarpeeksi, poika pyysi tytön ”puarnua istumah” eli he menivät viereiseen huoneeseen istumaan pareina. Illan lopulla kymmeniä pareja saattoi olla istumassa ja juttelemassa sydämen asioistaan. Lopuksi leikittiin Naittokisa, jossa oli hauskoja keskusteluja ja parejakin sai vaihtaa, ellei ollut omaansa tyytyväinen.

Lähteiden pohjalta toimittaneet Juha-Matti Aronen ja Sari Suokas