Loruja
Kello yks keitto kyps
kello kaks kanan laps
kello kolme konin polvi
kello neljä kenen veljä
kello viis Viipuriss
kello kuus kukko huus
kello seitsemän emäntä keittämään
kello kahdeksan kanavaras
kello yhdeksän ympär pöytää
kello kymmenen kynnet ristiin
kello yksitoista yksinäni
kello kaksitoista kaikki lapset koossa.
Lähde: Hiiren virs, katin tarina.
Kasvatti emo kanoja,
suuren joukon joutsenia.
Kanat aialle asetti,
joutsenet joelle saattoi.
Tuli kokko, niin kohotti,
tuli haukka, niin hajotti,
siipilintu, niin sirotti:
yhen kantoi Karjalahan,
toisen vei Venäjän maalle,
kolmannen kotihin heitti.
Kalevala, 31. runo
Oli ennen onnimanni
onnimannista matikka
matikasta maitopyörä
maitopyörästä pytikkä
pytikästä pöytäristi
pöytärististä ripukka
ripukasta rintasolki
rintasoljesta sopukka
sopukasta Suomen kirkko
Suomen kirkosta kipinä
kipinästä kirjanmerkki
kirjanmerkistä meteli
metelistä meidän herra
meidän herrasta hevukka
hevukasta heinäkelkka
heinäkelkasta kekäle
kekäleestä kenkiraaja
kenkiraajasta rapukka
rapukasta raianhaara
raianhaarasta harakka
harakasta hangonvarsi
hangonvarresta vatikka
vatikasta vallesmanni
vallesmannista matikka
matikasta maitopyörä
maitopyörästä pytikkä
Kanteletar
Virvotan, varvotan
tuoreeksi, terveeksi,
kulu kuori pois,
uusi sijaan;
viikoksi velkaa,
vuodeksi vapaa,
sinulle vitsa,
minulle mitä tahansa!
- I. Härkönen, Raja-Karjala 1920
Ruis on ryyni riuskan ranteen
Pottu pohja potran pojan
Karkilla ei kersat kasva
Venähdä ei vehnäsellä
Lanttu leikkaa, kunto kasvaa
Suksi luistaa, kunhan muistaa:
sipsit, suklaat sinne jätä
missä vaanii hammasmätä!
Sellerillä varsi varttuu
Hapankaali habaan karttuu
Palsternakkaa pataan nakkaa
Mukuloilla muksut pakkaa
Lellilimut jääköön kauppaan
Maito kassiin, omppuu haukkaa!
Kas kippoon raasta porkkanaa
niin kaskinauris nauraa saa!
Katri Tapola
Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson
Päivä viilenee
Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus...
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.
Edith Södergran 1929
Leikinalkajaisloru
Kävin kerran taivahassa.
Mitä siellä tekemässä?
Lampahia kaitsemassa.
Mitä sait palkkaa?
Viis, kuus poikaa.
Mitkä niiden nimet oli?
Suutari, räätäli, pikipöksy Pietari,
kengän kaputtaja, naskalin naputtaja.
Mene sinä tästä pelistä pois!
Lähde: Hui hui Huikkolaan. Karjalaisia loruja ja leikkejä. Karjalainen Nuorisoliitto 2007
Karjalan tyttö (nykyään)
Mä tyttö Karjalan oon: tummahiuksinen, leiskuva luonteeltain.
Vaan jotkut asiat muuttunut o’: ei ennää ylpeit murteesta ol,
stadin slangiiha sit kaikki puhhuu?
Nykyäänn kaikil o’ oltav jotkut himskuti Aiphounit ja trendit puhelimen.
Enne ol’ nii, et ehk naapuritilal ol’ jonkimmoine luuri!
Ruokapuolki muuttunu ompi häpeällisest:
enne kunno aikkoon syöttiin kaalilaatikkoo, mannapuuro nurisemat.
Nykyöön siit tulis huudot ja hampaitte kiristykset.
Kunnon sapuska korvataa keinotekoisel moskal: japsien nuudeleil, ja jonkun suomalaisen pohatan purilaisel.
SIT PÄÄSTÄÄNKI KUNNOL ASIOON, NIMITTÄIN PUKEUTUMISEEN!
Onks nykyaja vanhemmat hulluit, sokkeit? Eiks hyö nää lapsiensa pukeutumistyylii?
Varsinki tyttölöil; ai, ai, ai… Kesäl vois laittoo T-paidan ja hammeen,
mut ei ei, vaan minishortsit joist kaik näkkyy ja lyhykäist toppii.
Tiiäkste mitä? Enne muinoin et ois noi miest saanu,
oisit kevytkenkäisen tuomittu.
Mut nykyöön oot niin hieno ku ol voi, voi voi voi…
Voe et, samon mie. Kiitos ja aamen.
Inka Rauhala
Mie tanssin taitavasti,
iloisesti, laulavasti.
Innostan mie lapsia, vanhuksia ja nuoria.
Sinua myös autan vaan,
jotta pääset iloitsemaan.
Aina ei tarvitse suuttua,
kun voi mukaan muuttua.
Tule mukaan tanssimaan,
jotta uusia kavereita saat.
Roosa Peltonen
Muistot Karjalasta
Karjalanpiirakat uunissa paistuu,
Vesi kielelle herahtaa.
Karjalanpiirakat kaikille maistuu,
maistan Karjalan.
Saimaan rannassa kevät tuoksuu,
nään saimaannorpan leikkivän.
En hetkestä tästä haluu luopuu,
haistan Karjalan.
Muistot hyvät ja ihanat,
Karjalassa koettiin.
Sinne haluun takaisin,
muistan Karjalan!
Viivi Nevala ja Laura Rissanen