Karjalan historiaa

Ruotsi-Suomen itärajan paikka vaihteli vuosisatojen saatossa useaan otteeseen. Karjalan laaja alue kuului osittain Ruotsi-Suomelle ja osittain Venäjälle. Etenkin Suomen kaakkoisraja siirtyi monissa rauhanneuvotteluissa: 1600-luvulla Karjalankannas kuului Ruotsi-Suomelle, 1743 raja taas kulki jopa Kymijokea pitkin. Suomen tilanne muuttui kokonaan 1809 solmitussa Haminan rauhassa, jolloin maastamme tuli autonominen osa Venäjää. Suomen itsenäistyessä 1917 määriteltiin luonnollisesti myös maamme rajat. Nuorena valtiona 1920- ja 1930-luvuilla Suomi oli laajimmillaan: silloin maahamme kuuluivat Karjalankannas ja Laatokan Karjala sekä Petsamon alueet pohjoisessa.

Talvisota syttyi vuonna 1939 ja päättyi keväällä 1940 Moskovassa solmittuun rauhaan, jonka seurauksena Suomi menetti Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan Neuvostoliitolle. Yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa. Välirauhaa seuranneen jatkosodan aikana Suomi kuitenkin valtasi takaisin menettämänsä alueet ja suuri osa karjalaisista muutti hetkeksi takaisin kotikonnuilleen. Pitkän asemasodan jälkeinen Neuvostoliiton suurhyökkäys kuitenkin ratkaisi sodan lopputuloksen. Syyskuussa 1944 solmitussa rauhansopimuksessa raja palautettiin talvisodan jälkeiselle paikalleen ja karjalainen heimo joutui evakkotaipaleelle toistamiseen. Karjalaiset sijoitettiin ympäri maata, kuitenkin niin, että saman paikkakunnan asukkaat sijoitettiin samalle paikkakunnalle jäljelle jääneeseen Suomeen.