Ruskeala

#MinunJuureni -sarjassa nuoren polven karjalaistaustaiset henkilöt kertovat omista sukujuuristaan ja karjalaisuudestaan. Vuoden 2021 aikana esittelemme karjalaisia pitäjiä tarinoiden kautta.
Hankkeen toteuttavat Karjalainen Nuorisoliitto ja Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitto. Yhteistyökumppanina on Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto.

Seuraa meitä myös Facebookissa!

Minun tarinani

Jussi Huotari

Katso ja kuuntele tästä Jussin tarina (video)

Mummoni on menevää sorttia. Hän on aina jutellut lapsuusmuistoistaan mielellään, erityisesti rautatiereiteistä ja liikenteen solmukohdista. Vuonna 1927 Viipurissa syntynyt mummoni vietti 12 ensimmäistä vuottaan Karjalassa, perheen muuttaessa rautateillä töissä olleen isän työn perässä asemapaikalta toiselle. Jos mainitsin käyneeni jossain kaupungissa, niin mummo tiesi karttaan katsomatta kertoa, mikä ratayhteys sinne vie.

Ehkä lapsuuden tarinoilla on ollut vaikutusta kiinnostukseeni rautatiematkailuun. Junamatkailu on hauskaa, olen tainnut matkustaa junalla kaikkiin Itä-Euroopan pääkaupunkeihin. Uskon, että myös Laatokan Karjalassa, Matkaselän asemalla II luokan kirjurina toimineen Akseli-ukin henkinen perintö vaikuttaa.

Lapsuudessani Karjala oli vain paikka muiden joukossa. Koulun historiantunneilla vähän enemmän kiinnosti, kun kartasta näki mummon lapsena tulleen rajan tuolta puolen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen alkoi tihkua tietoja, että Karjalassa voisi käydäkin. Mummo oli siinä vaiheessa mukana monessa karjalaisseurassa ja sai jossain vaiheessa äitinikin innostumaan Ruskeala-seurasta.

Ei mennyt kuin vuoteen 2008, kun lupauduin mukaan Ruskeala-seuran kotiseutumatkalle. Kesän alussa eräänä perjantaina lähdimme bussilla jurnuttamaan Helsingistä kohti Ruskealaa ja Sortavalaa. Siitä tulikin hieno reissu! Alkukesän hieno luonto ja aurinkoinen sää varmasti auttoivat, ja Sortavalan iltaelämäänkin oli hauska tutustua. Mutta varsinainen hienous oli kuulla ja nähdä mummon kertovan ja osoittavan paikkoja. Tarinoista epämääräisen tutut Matkaselät, Ruskealan marmorilouhokset ja Sortavalan tyttölyseot napsahtivat kohdilleen, kun paikat koki ja näki omin silmin. Mummo vanhana opettajana osasi kertoa, ja tietoa tuntui tosiaan riittävän. Ihmisistä, tavoista, mutta ennen kaikkea luonnosta. Voi olla, että kaikki kasvien nimet eivät jääneet mieleeni kertojan innostuneisuudesta huolimatta. Se oli mielenkiintoista, vähän eksoottista aikamatkailua.

Laatokan rannalle tulee lähdettyä vielä uudemmankin kerran joku päivä. Askarruttamaan jäi, missä täsmälleen onkaan se järvi, jonka ylitse ekaluokkalainen mummo hiihteli koulumatkat? Ja jossa hän tipahti jään läpi kainaloita myötä veteen kotimatkalla, mutta onnistui pääsemään ylös ja jatkamaan puolen kilometrin matkan kotiin.

Jussi Huotari, 40, yrittäjä, Espoo. Sukujuuria ympäri Suomea, myös Karjalassa.

Kuvat: Jussi Huotari

Tarina Ruskealasta

Ruskeala elää edelleen Iisakin kirkon ja Talvipalatsin seinissä

Moni tietää sanonnan ”rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa”, joka kuvaa työn kestämistä ja viivästymistä. Mutta tiesitkö, että 40 vuotta kestäneeseen Iisakin kirkon rakentamiseen käytettiin Ruskealassa sijainneen kivilouhimon marmoria?

Marmorilouhimo oli avattu Otrakkalan kylään jo vuonna 1767. Siellä marmoria louhittiin ja sahattiin myös Pietarin Talvipalatsin rakennustarpeiksi. Valtavat lohkot raahattiin Ruskealasta 300 kilometrin päähän Pietariin hevosvetoisesti talven liukkailla.

Kun rautatie valmistui, kaupankäynti laajeni. Ruskealan marmoria tuotiin Helsinkiin asti. Edelleen sitä voi ihailla Helsingin Kasarmintorin laidalla olevan entisen pankkirakennuksen seinissä. Onpa Ruskealan marmoria karjalaisessa heimotalossakin: ruskiilaisyhteisö lahjoitti Karjalatalon Laatokka-saliin marmoriseinän vuonna 1974. 

Kun marmorilohkojen kysyntä pieneni, nousi kalkki päätuotteeksi. Kalkinpolttouunien korkeat piiput näkyivät kauas, ja niistä tuli Ruskealan tunnus. Jatkosodan jälkeen kaivos jäi valtakunnanrajan taakse, mutta kalkkitehtaan liiketoiminta siirrettiin Suomeen Kerimäelle ja Kurikkaan. 

Neuvostoliiton ja Venäjän aikana kaivoksen teollinen tuotanto väheni. Idea uudesta toiminnasta syntyi jylhällä avolouhoksella. Sen pohjalle oli muodostunut laaja, kirkasvetinen tekojärvi, jota reunustaa korkea, pystysuora, vaalean marmorin kuvioima kallioseinämä. Nyt alueella on Marmoripuisto, Laatokan Karjalan toiseksi suosituin matkakohde. Vuosittain useat kymmenet tuhannet matkailijat kiertävät maisemapolkuja, sukeltavat ja soutelevat kimaltavassa järvessä ja louhoksen luolastoissa. 

Lähde: Kari Selkimo (2014): Ruskealan marmoria pintaa syvemmältä. Suomenmaalaisia ja venäjäläisiä Laatokan Karjalan Ruskealan Marmorilouhoksella 250 vuotta 1700-luvun lopulta nykypäiviin. 2014. / Ruskeala-Seura ry:n verkkokauppa.

Ruskeala-nimen etymologiaa

Ruskeala-nimestä on kaksi vallitsevaa teoriaa. Näistä toinen teoria pohjaa 1500-luvun Vatjan viidenneksen verokirjaan, jossa mainitaan “kylä Ruskean järven rannalla”. Arvellaan, että “Ruskea järvi” on Ruskealan Ruskolampi, ja nimityksestä on syntynyt Ruskeala-nimi. Toisen teorian pohjana on muinaissuomalainen, henkilönimi Ruskea(inen), joka on voitu antaa ruskea- tai punatukkaiselle henkilölle. Tästä kutsumanimestä kehittyi sukunimi. Asiakirjoissa mainitaan esimerkiksi Pecka Ruskia 1631 Ruskealasta. Tällainen henkilönimi on voinut siirtyä ensin talolle, edelleen henkilön kotikylälle ja vihdoin koko pitäjälle.

Lähde: Laila Lehikoinen (2018): Antreasta Äyräpäähän. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja: Luovutetun Karjalan pitäjien nimet.

Ruskealan sukuja 

Ruskealassa asuneiden sukunimistä ovat yleisimmät suuruusjärjestyksessä seuraavat: Tikka, Auvinen, Pirhonen, Holopainen, Soininen, Jaatinen, Väistö, Juvonen ja Sorjonen. Puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen kuului Ruskealassa tunnettuun Keinosen sukuun.

Sukututkimusta on tehty monella tasolla ja ainakin seuraavissa suvuissa on suvun tietoja kerätty: Auvinen, Hasunen, Heinonen, Immonen, Kakkonen, Keinonen, Kokko, Kuivalainen, Lehtinen, Leppänen, Matikainen, Tikka, Mölsä, Niiranen, Pakarinen, Pakkanen, Pitkänen, Hoffrén, Saharinen, Soininen, Väistö (vrt. Selkimo: Bibliografia Ruskealae 2021).

Maatiloista vanhimpia on Kuosmasen suvun Onnenmäki.

Musiikkimaailmassa  nimi Putkonen, ja soittokunta Putkosen pojat ovat ruskiilaisille tuttuja.