Antrea / naisen puku

Äitini oli syntynyt Antreassa vuonna 1925. Hän sai idean, että tekisimme minulle omin käsin Antrean puvun. Hänellä itsellään oli Vuorelmalta ostettu puku, varmaankin 1960-luvulta, sellainen polvimittainen.

Äitini sai ohjeet muistaakseni Etelä-Karjalan kotiteollisuusmuseosta tai -koululta, ja sitten mentiin. Äitini oli jäänyt eläkkeelle 1980-luvun lopulla, ja oli aikaa ja taitoa. Hän kävi kutomassa pukuun tarvittavat hameen ja liivin kankaat Oulunkylän kudontakeskuksessa. Paitakankaan ja huntukankaan taisin ostaa ihan kangasliikkeestä.

Sitten äitini meni nypläyskurssille, jossa melkein ensimmäisinä töinään ilmoitti opettajalle, että hän haluaa tehdä esiliinaan nyytinkipitsit. Opettaja oli todennut, että et sitten helpompaa hommaa keksinyt. Äiti teki nyytingit, ja opettaja oli yllättynyt. Ne siis löytyvät esiliinastani.

Pääkaupungin Karjalaiset Nuoret järjesti kansallispukukurssin, olisikohan ollut heti 1990-luvun alussa. Sinne me sitten äitini kanssa mentiin. Äitini teki Keuruun (hänen isänsä oli Keuruulta) pukua ja minä Antrean pukua. Tein myös lipokkaat itse, kun pukukurssin jälkeen sellaisenkin seura järjesti. Puku tuli valmiiksi. Hunnun sidoimme ystäväni Sari Airaksisen kanssa, se on oma tarinansa.

Olen aina arvostanut kansallispukuja ja niiden käyttöä. Siitä olen myös iloinen, että nuoretkin käyttävät pukuja. Arvostan kansallispukuperinnettä siksi, koska se ainakin minulle itselleni kertoo identiteetistä. Haluan ilmaista, että sukujuureni ovat Antreassa. Olen myös esiintynyt puvussani Antreassa järjestetyissä juhlissa. 

 

Satu Stirkkinen, kotiseutu- ja järjestöaktiivi

 

Tyyni Vahter kokosi puvun vuonna 1955 Helsingin Antrea-seuran pyynnöstä. Tarkistusta sille ei ole tehty. Antrean puku muistetaan myös siitä, että Armi Kuusela kantoi sitä edustavasti Miss Universumina.

Pukuun kuuluu pellavainen paita, jonka kaulus on tiheästi kirjottu punaisella, ja jonka halkio suljetaan kookkaalla hopeisella paljinsoljella. Hame on tummansinistä villaa ja laskostettu, helmassa punainen verkakaitale, liivi on samaa tummansinistä kuin hamekin ja vyötäröltä hopeisilla hakasilla suljettu. Esiliinavaihtoehtoja on kaksi: punaisin kudotuin poikkiraidoin ja reunustavin hapsuin koristeltu sekä sinisin nyytingein ja punaisin kudotuin raidoin koristeltu. Vyötärölle pirtanauhalla kiinnitetty tasku on tehty pienistä kangaskolmioista ja päällysvaatteena toimii pellavainen lyhyt kostuli. Neidon päähine on joko punaiset verkanauhat tai punainen sykerö, joka sidotaan päähän sinisillä verkanauhoilla ja josta riippuu tupsupäiset nauhat pitkälle selkään. Aikuisen naisen päähine on sykerön päälle viriteltävä suurhuntu. Sukat ovat valkeat ja kengät joko mustat nauhakengät tai nahanväriset lipokkaat.

Antrean puvun esikuvat ovat Antreasta ja Vuoksenrannasta, joka kuului pitäjään vuoteen 1919 asti. Jääsken kihlakunnan puvuissa, joihin Antreakin kuuluu, on tyypillistä juuri yksiväriset helmusniekka hameet ja koko pituudelta koristeellisesti raidoitetut esiliinat.

Pukua myy Suomen Perinnetekstiilit Oy.

Lähteet: www.kansallispuvut.fi, Suomen Perinnetekstiilit Oy

 

Naimattoman naisen päähine on tupsunauhainen sykerö.
Sykerön tupsut
Antrean puvun kanssa voi käyttää myös jakkua, jonka ohjeita saa Suomen Perinnetekstiileiltä.
Jakun kaulusten koristekirjontaa.
Paidan kauluksen punaisella tehtyä kirjontaa.
Paljinsolki on kookas ja hopeainen.
Tasku on koottu kolmion muotoisista verkatilkuista.
Liivi kiinnitetään yhdellä soljella.
Esiliina voi olla punaraitainen kudottu tai sinisillä nyytingeillä ja punaisilla raidoilla koristeltu.