Jääsken alue / miehen puku

Kiinnostuin omasta kansallispuvusta vasta aikuisella iällä. Kun Jyvässeudulle, Palokkaan, saatiin Pelimannitalo, oman puvun hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Konserteissa, joissa minäkin soittelin viulua, soittajilla oli yleensä kansallispuvut päällä. Kansalaisopiston kansanpukuryhmällä oli puute uusien pukujen hankkijoista, joten tartuin tilaisuuteen. Valitsin luontevasti Jääsken puvun, koska sukuni on sieltä lähtöisin.

Pukua olen pitänyt erilaisissa tilaisuuksissa kuten sukujuhlissa, Kalevalanpäivänä, pelimannikonserteissa ja valtakunnallisilla musiikkijuhlilla. Pukua on mukava kantaa, erityisesti pidän luukkupöksyistä. Tosin kesähelteellä asu tahtoo olla lämmin. Kun minun pukuni valmistui, alkoi vaimonikin kiinnostua kansallispuvusta, jollainen hänellä oli ollut jo lapsena. Nyt hänkin päätyi Jääsken pukuun, koska hänelläkin on karjalaisia juuria. Puvut muodostavat yhdessä kiinteän kokonaisuuden ja täydentävät näin toinen toisiaan.

Heikki Tynkkynen, dir. mus.

Heikki Tynkkysen kansallispuvun valmistanut Raija Pasanen kirjoittaa puvun valmistumisesta seuraavasti:

Jääsken puku on perinnettä Karjalan Kannaksen.
Ruokolahti-seura alulle pani puvun tutkimuksen.
Helsingissä pukuraadissa ohjeet ja mallit hyväksyttiin.
Niin Jääsken perinteinen puku julkaistiin.

Vuosi olisi aikaa Heikin sukujuhliin kesäisiin.
Rohkeasti otin ompeluksen näihin hyppysiin.
Ensin hankittava oli kaavat, kankaat ja ohjeet.
Löydettävä sitten oli oikeat myyntikohteet.

Riensin oitis Jyväskylään Kansallispukukeskukseen,
Siellä tietopankissa asiaa minulle valaistiin.
Näyttävästi ja tarkkaan lehtileikkeissä Jääsken puvusta kerrottiin.
Värikuva puuttui vaan, ehkä sellaisen vielä jostain saan.

Löytyi yhteistiedot ja kädentaidon taitajat.
Imatralta sainkin oivat neuvonantajat.
Tarvikkeiden keräilyssä onnistuin mielestäni mainiosti.
Postin kautta paketit kulkivat joutuisasti.

Mallipukujen tekijöiltä jäänyt oli sarkaa tummaa sekä vaaleaa.
Samettinauhankin kairalakkiin sain aikanaan.
Jyväskylästä sentään löytyi paitakangasta, puolipellavaa,
sekä liiviin että vuoriin kangasta sopivaa.

Ompelulankaakin meni monta rullaa, kun saumoja piti ommella ja purkaa.
Tutuksi tulivat monet uudet ammattisanat,
Ohjeet kertoivat myös vanhat käsityötavat.

Etupisto, jälkipisto-,kate-, tikki-, luotos- ja aivimistakin vielä, alavarat, risareunat päärmepistoin ohjeistettiin siellä.
Nurinpäin kun aitapistot taskun kannen sulkee,
tiedän nyt, miten lanka kankaan sisäpuolella kulkee.

Museoviraston mallin mukaan napit Kalevalan koru teki.
Nahkahenkselit, aidot, Mäntyharjun Rissasilta tilasin.
Välillä soittelin Imatralle ja Helsinkiin.
Kansalaisopiston kurssilla opettajan kanssa ohjeita tutkittiin.
Lapissa sitten kalareissulla paitaa ompelin ahkerasti.
Syksyn kurssilla luukkuhousut ja liivi sai muodon joutuisasti.

Yllättäen kevätnäyttelyssä mallinukke Jääsken puvun yllensä sai.
Kiiltävät napit ja punainen silkkihuivi koristuksina vain.
Patalakkikin valmistui samaan syssyyn.
Heikki pukeutua sai perinteiseen Jääsken myssyyn.

Toinen vuosi täydennyksen toi puvun kokonaisuuteen.
Pitkän sarkatakin kanssa voit mennä tuiskuun ja tuuleen.
Kaiken komeuden kruunaa leveälierinen, hopeasolkinen, huopahattu
Se ennen Karjalan pitäjissä oli hyvin tuttu.

Sitä lääpäksi myös kutsuttiin, siitä eräs sanontakin muodostettiin.
Onko Sinulta kysytty milloinkaan, satuitko lääpän jäljillä kulkemaan?
Jos kysyt tämän puvun hintaa, sehän on oleellinen seikka.
Totean vain, että puvun kanssa täytyy tehdä muutama soittokeikka.

Jääsken miehen puvun tilasi Ruokolahti-seura ry. Sen kokosi Kansallispukuraati ja tutkija Leena Pursiainen, ja se valmistui vuonna 1995. Piirroksen Jääsken seudun puvusta on kuitenkin tehnyt jo Alli Touri Tyyni Vahterin julkaisuihin 1940-luvulla.

Jääsken alueen miehen kansallispuvun esikuvana on ollut pukumateriaalin lisäksi valokuvaaja Michael Seifertin Viipurissa 1867 kuvaama nuori mies Jääskestä. 

Pukuun kuuluu valkoinen korkeakauluksinen pellavapaita, jonka kaulus sidotaan pystyyn silkkihuivilla. Pitkät luukkuhousut ovat ohutta tummansinistä sarkaa, pitkähkö liivi valkoista sarkaa edestä ja vuoripellavaa takaa, pitkä pukevasti leikattu takki on samaa sarkaa kuin housut. Päähinevaihtoehtoja on kolme: tummansinisestä sarasta ja ruskeasta samettinauhasta koottu kairalakki, neulottu pellavalakki tai tinasoljilla koristettu korkeakupuinen ja leveälierinen lääppä. Sukat ovat tummansiniset tai mustat ja kengät yksinkertaiset mustat nauhakengät.

Pukua myy Tmi Soja Murto.

Lähteet: www.kansallispuvut.fi, T:mi Soja Murto