Jääski, tarkistamaton / naisen puku

Jääsken kansallispuku on ollut vaatevarastoni aarre yli 30 vuotta. Valmistuin 23-vuotiaana seminaarista ja äitini teki kansallispuvun minulle valmistujaislahjaksi. Hän on kutonut puvun hamekankaan ja tehnyt kaikki puvun osat käsin itse. Erityisen kaunis osa mielestäni on esiliina ja näyttävä hopeinen paljinsolki. Muistan korun maksaneen 400 markkaa, joka oli meistä tuohon maailmanaikaan tolkuttoman kallis.

Jääsken naisen kansallispuku perustuu dokumentoituihin tietoihin kansanpuvuista, joita on käytetty Jääsken kihlakunnassa 1800-luvulla. Kansallismuseon kokoelmiin on talletettu runsas ja näyttävä esikuva-aineisto Jääsken pitäjästä. Aineisto käsittää mm. yli 20 Jääskestä talletettua esiliinaa.

Sukuni juuret ovat olleet vuosisatojen ajan Karjalassa, Jääsken pitäjässä. Puvulla on minulle ihan erityinen arvo myös siksi, että se on äitini tekemä. Nuorena en vielä ihan ymmärtänyt, että se oli häneltä tarkoin harkittu asia. Antamalla lahjaksi juuri kansallispuvun, hän halusi konkreettisella tavalla muistuttaa sukujuuristamme luovutetussa Karjalassa. 

Kansallispuku herätti osaltaan myös kiinnostukseni koko karjalaista kulttuuriamme kohtaan ja lähdinkin pian mukaan Jääsken pitäjäseuran toimintaan.

Kansallispuku tuo jotenkin ryhdikkään olon. Tuntuu kuin kasvaisin pari senttiä aina kun puen kansallispuvun päälleni.

Erityistä tuuletuspäivää en tarvitse, sillä kaivan kansallispuvun kaapista monta kertaa vuodessa, mutta idea kansallispuvun tuulettamisesta on mielestäni ollut oivallinen tapa tuoda esille rikas käsityöperinteemme ja suomalaisen naisen kädentaidot. 

Oman kansallispukuni käyttö liittyy pääosin luottamustehtäviini Karjalan Liitossa, Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitossa ja Jääski-seuran puheenjohtajana. Viimeksi tuuletin pukua talvisodan syttymisen muistopäivänä marraskuussa. 

Sisarellani on samanlainen Jääsken puku ja pyrimme käyttämään kansallispukujamme myös suvun lakkiaisissa, häissä ja muissa juhlissa, jotta nuoremmat sukupolvet näkevät puvun. Usein sen kautta herääkin keskusteluja karjalaisuudesta ja juurista. 

Minun puvussani näkyy jo ajan hammas eikä se ole täydellinen.

Edessä on paidan uusiminen ja hameen pliseerauskin näyttää paikoitellen loiventuneen. Suurin tuska on kuitenkin ollut päälaitteiden kanssa. Pukuun ei alun perin valmistettu huntua, sainhan puvun neitoihmisenä. Myöhemmin olen lainannut huntua eräältä vanhalta jääskeläismummolta, mutta hänen kuolemansa jälkeen tein vihdoin oman hunnun. Se ei kuitenkaan oikein tunnu istuvan päähän, ja käytän mieluummin päänauhaa eli pinteliä. Kummasti sekin on vuosien saatossa kiristynyt. Uskottelen itselleni, että järki on kasvanut niin paljon, että nauha tiukkaa.

Jääsken puvusta on myös uusi tarkistettu versio. Kiinnostus puvun tarkistamiseen heräsi Jääski-seurassa jo ennen omaa puheenjohtajakauttani. Uusittu puku on Suomen kansallispukukeskuksen ja usean ammattilaisen työpanoksen ansiota. Siitä työstä iso kiitos heille. 

Kansallispuku tuo pitäjän historian jotenkin eläväksi. Erityisesti pitäjäjuhliin moni Karjala-juurinen nainen pukee kansallispuvun, mikä tuo hienon yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Olemme samaa heimoa. Se on arvokas asia nykyisessä pirstaloituneessa maailmassa. 

Jääsken naisen kansallispukua on kuvattu Suomen taiteessa ja monessa muussakin yhteydessä.

Neiet niemien nenissä on taiteilija Pekka Halosen vuonna 1895 tekemä öljyvärimaalaus. Se esittää Halosen vaimoa Maijaa, joka nojaa Jääsken kansallispukuun pukeutuneena mäntyä vasten ja katselee läheistä järveä.

Suomen Siirtolaisinstituutin postikortti Liten Jääskisflicka kansallispuvussa valittiin uuden Jääskeläinen 2020 -julkaisun kansikuvaksi.

Jääsken puku pääsi pari vuotta sitten myös postimerkkiin. Me Jääski-juuriset ostimme Postit tyhjiksi merkeistä. 

Erityinen kunnianosoitus suomalaiselle käsityöperinteelle oli, kun Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio puki uudistetun Jääsken kansallispuvun ylleen Suomen 100-vuotispääjuhlaan.  

Kirsi Juura, Karjalan Liiton 1. varapuheenjohtaja, Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liiton puheenjohtaja, Jääski-seuran puheenjohtaja

Alkuperäisen Jääsken pukumallin kokosi Theodor Schvindt vuonna 1898. Jääsken naisen kansallispuku on vanhimpia kansallispukumallejamme. 

Pukuun kuuluu musta, laskostettu villahame punaisella verkahelmuksella. Valkoisen suorahihaisen paidan kapea pääntie on kirjottu punaisella ja halkio suljetaan kookkaalla hopeasoljella. Hamekankainen liivi kiinnitetään vyötäröltä vaskihakasparilla. Esiliina on koko pituudeltaan raidoitettu punaisin kudotuin ja sinisin nyytinkiraidoin ja sen reunoja kiertää myös sinipohjainen nyytinki. Pukuun kuuluu vyölliset. Neidon päähine on punainen verkanauha ja aikuisen naisen taidokkaasti laskostettu suurhuntu.

Pukua, ohjeita ja tarvikkeita Suomen Perinnetekstiilit oy

Lähteet: www.kansallispuvut.fi, Suomen Perinnetekstiilit Oy