Jääski, tarkistettu / naisen puku

Kansallispuku luovutetun Karjalan alueelta oli pitkäaikainen haaveeni, joka toteutui Suomen juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttään vuonna 2017, Suomen Kansallispukujen Ystävät ry:n lahjoittaessa minulle Jääsken upean, omaleimaisen kauniin kansallispuvun. Pidin pukua ensi kerran Suomi100-merkkivuoden pääjuhlassa Oulussa, vajaat kaksi kuukautta ennen poikani Aaron syntymää. Puvun kanssa pukeuduin Sataedun lahjoittamiin perinnekenkiin, suutarimestari Ari Tyllin tekemiin supikkaisiin. 

Äidinäitini on kotoisin Uudeltakirkolta ja varttikarjalaisista juuristani on tullut minulle vuosi vuodelta yhä merkityksellisempiä. Kunnioitukseni Karjalan kulttuuriperintöä kohtaan on valtavan suurta – siksi toiveenani oli nimenomaan kansallispuku, joka samalla muistuttaisi Karjalan kulttuurisesta merkityksestä Suomelle.

Kantaessani Jääsken kansallispukua kannan eräässä mielessä samalla kaikkia Suomen kansallispukuja - siinä mielessä, että kansallispuvut yleisesti ottaen viestivät varsin perustavaa laatua olevia arvoja kuten kansallisidentiteettiä, kotiseuturakkautta sekä sukupolvelta toiselle välittyviä kädentaitoja, käsityöperinnettä. Siksi kansallispuku ei missään nimessä ole pelkkä vaate vaan jotain paljon olemustaan syvällisempää ja juurevampaa.

Minun ja kansallispukuni tarina on vasta alussa, mutta odotan tulevaa innolla. Tulen käyttämään pukua suurella ylpeydellä ja lämmöllä, muistaen aina karjalaisia sukujuuriani sekä niitä sukupolvia, jotka kansallispukuperinnettä ovat rakkaudella ja ammattitaidolla vaalineet ja eteenpäin siirtäneet.

Jenni Haukio, tasavallan presidentin puoliso

Jääsken naisen puvun tarkistus valmistui vuonna 2014 kansallispukuraadin toimesta. Asiantuntijana oli tutkija Leena Holst ja tilaajina Jääski-seura ry ja Raija Mattelmäki.

Pukuun kuuluu kaksi hamevaihtoehtoa: tummansininen sarkainen, ja ruudullinen tumman ruskeasävyinen hurstuthame, molemmat punaisella verkahelmuksella. Paita on pitkä, pieni pääntiekaitale on kirjottu punaisella ja halkiota sulkee hopeinen kaiverrettu paljinsolki. Myös esiliinoja on kaksi: ripsiraitainen punavalkoinen ja sini-puna-valkoinen nyytinkiesiliina. Lyhyt liivi on samaa sarkaa kuin sininen hame. Neidon päähine on musta pinteli eli silkkinauha, joka kiinnitetään niskasta hakasparilla. Aikuisen naisen päähine on pirtanauhalla päällystetyn sykerön päälle panostettu, suuri, valkea huntu.

Pukutarkistuksen perustana olivat Schvindtin jo 1880-luvulla tekemät valinnat kansallispuvun osiksi, jotka on esitelty Schvindtin, Tyyni Vahterin ja Leena Pursiaisen julkaisuissa.

Pukua, ohjeita ja tarvikkeita myy T:mi Soja Murto, joka yhdessä Marjo Vainion, Helena Hämäläisen, Ville Maahisen ja Johanna Rantalaisen kanssa valmisti myös rouva Haukiolle lahjoitetun puvun.

Lähteet: www.kansallispuvut.fi, T:mi Soja Murto