Kivennapa äyrämöis / naisen puku

Kirjoittaja tyttärensä Saijan kanssa.

Olen Kivennavan Ronnunkylästä kotoisin olevan Marjatan tytär ja kiinnostunut kansallispuvuista, joita olen tehnytkin muutaman. Eniten niissä kiehtoo vanhat käsityötavat ja kulttuuriperintö.

Tämä pukuprojekti alkoi vuonna 1991. Kivennavalla asui äyrämöisiä ja savakoita. Savakkopukuun on ollut ohjeet ja materiaalit saatavilla, mutta äyrämöispukuun ei. Siispä tuumasta toimeen ja haastattelemaan asiasta tietäviä. Sain apua etsintätyössäni kivennapalaisystäviltäni, jotka muistivat nähneensä äyrämöispukuja kihujuhlissa muutamien tuttujensa yllä. Heiltä sain tietoa ja vaatekappaleita, joita oli napattu matkaan evakkotaipaleelle lähdettäessä. Nämä tiedot ja vaatekappaleet mukanani menin Kansallispukuneuvoston päättäjien eteen saamaan neuvoja mitä tehdä. Ohjeena oli: hanki rahoitus niin teemme kaavat, ohjeet ja mallipuvun.

Sain Kivennapaseuran ja säätiön rahoittamaan hankkeen, joka valmistui 1996. Puku esiteltiin Kivennavan kihujuhlissa Pälkäneellä. Siitä alkoi minun käsityöosuuteni. Valmistin nk. kakkosmallipuvun kaikki osat pitäjäseuralle. Tein myös pitäjäseuralle toisen paidan. Näin puvun osista riittää kahdelle juhla-asut sekä näytteille kahden nuken päälle täydelliset kokonaisuudet. 

Seuraavaksi valmistin kaikki osat itselleni. Kudoin sukat, viittä eri väriä, ykkös- ja kakkospukuun, sekä omaan pukuuni. Olen myös tilauksesta kutonut muutamia yksittäisiä sukkia sekä auttanut rekon kirjailussa. Tällä hetkellä kudon punaista hametta ystävälleni, joka halusi minun tekevän kesäversion itselleen. 

Kaikki tämä on ollut vaivan arvoista. Siinä nousee esiin esiäitiemme perintö, jota kelpaa esitellä. 

Puku on nyt virallinen kansallispuku kaikkien saatavilla. Pidetään perinteistä hyvää huolta jatkossakin.

 

Sirpa Lehtonen, evakon lapsi 

 

Puvun on koonnut Kansallispukuraati asiantuntijanaan tutkija Leena Pursiainen. Tilaaja oli Kivennavan Pitäjäseura ry. Keskeinen osa esikuvamateriaalista on kivennapalaisten omista kokoelmista.

Kivennavan paidan rekko on kookas ja kullanoranssi. Halkio suljetaan hopeasoljella. Hamevaihtoehtoja on punainen ja musta, molemmat punaisella helmaveralla. Esiliinoja on samoin kaksi: kesäinen pellavainen nyytingeillä ja kirjonnoilla koristettu sekä punavoittoinen villalla kudottu talvinen, jossa on koristeena kaluunanauhaa ja silkkitilkkuja. Kesäpäällysvaate kostuli on puolipellavaa ja sen liepeet on tiheästi kirjottu. Talvisen sarkaviitan koristeena on säämiskää ja villalankakirjontaa. Lisäksi pukuun kuuluu nurjattomin etupistoin ja silkkitilkuin koristeltu nästyyki. Neidon päähine on päälaelle nutturan ympärille puettava säppäli ja aikuisen naisen taas pieni, taidokkaasti pulvanan eli sidonta-alustan päällä laskostettu huntu. Sukat voivat olla punaiset, siniset, mustat, vihreät tai valkoiset ja kenkinä mustat nauhakengät tai nahanväriset lipokkaat.

Pukua myy T:mi Soja Murto.

Lähteet: www.kansallispuvut.fi, T:mi Soja Murto

Sarkaviitta
Rekko
Nyytinkiesiliina