Laatokan Karjala / naisen puku

Aloitin kansantanssin 8-vuotiaana vuonna 1987 yhdessä siskoni ja naapurin tyttöjen kanssa. Sysäys tanssimiseen tuli äidiltäni ja äitini äidiltä, jotka tanssivat molemmat. Aluksi lainasimme pukuja paikalliselta nuorisoseuralta. Tanssiharrastuksen jatkuessa äiti teki meille feresit. Kun siirryimme aikuisten ryhmään tanssimaan, alkoi mieli tehdä ihan omaa pukua.

Aluksi oli kamalan vaikea päättää omaa pukua. Äidin sukujuuret ovat Keski-Suomessa, mutta sitä pukua en missään nimessä halunnut. Savossa asuvana yksi vaihtoehto oli Ylä-Savon kansallispuku. Se ei tuntunut omalta. Isäni vanhemmat olivat evakkoja, mummo ja vaari olivat lähteneet sotaa pakoon Laatokan rannalta Suistamolta. Nähtyäni kuvan Laatokan-Karjalan puvusta halusin sen ehdottomasti omakseni!

Vuonna 1995 tarvikepaketti tilattiin Helmi Vuorelma Oy:ltä. Mukana tulivat kankaat ja kaavat. Peruskoulun jälkeen päädyin 10. luokalle, missä lukukauden 1995-96 tein käsityötunnilla omaa pukuani. Silloinen käsityönopettajani nimesi pintelin pornonpunaiseksi. Ihan en käsityötunneilla pukuani valmiiksi saanut, joten koulun loputtua teimme puvun valmiiksi äitini kanssa. Kaiken tein itse esiliinan neulottua pitsiä lukuun ottamatta. Pitsin neuloi äitini.

Puku on kulkenut useassa tanssiryhmässä eri matkoilla mukana, mm. Martikkalan nuorisoseuran Kurpposten mukana Ruotsissa, Nuorisoseura Nuoren Iisalmen Kikarin mukana Latviassa, Kuopion tanhuujien Kasareikan mukana Saksassa, Tampereen Ahjolan tanhuujien Maanantai-ryhmän mukana Folklandialla (7. kuulla raskaana), Tampereen työväen tanhuujien mukana kansallispukujen tuuletuspiknikillä. On se ollut parissa häissä ja ristiäisissäkin päällä.

Tyttäreni syntymän myötä kansallispuvut ovat kaapeissani saaneet lisääntyä. Olen ostanut ja saanut eri pukuja lahjaksi. Tampereen nuorisoseuran tanssijoita olen vuorostani omistamillani puvuilla vaatettanut. Omaan pukuuni on pitänyt ajan saatossa tehdä useampi paita ja essu. Muuten puku on sopinut painon vaihteluista huolimatta. Tein hyvän ja edelleen mieluisan puvun itselleni. Haaveenani on joku päivä vielä tehdä säpsä. Ja neuloa ihan itse esiliinan pitsi!

Outi Säppi

Tyyni Vahter kokosi Laatokan Karjalan puvun Laatokankarjalaisten liiton tilauksesta vuonna 1948. Pohjana hän ilmeisesti käytti G.A. Gottlundin 1829 Otava-lehdessä julkaistua väripiirrosta. Tarkistusta puvulle ei ole tehty.

Savakkotyyppiseen pukuun kuuluu sini-vadelmanpuna-mustaraitainen vyötäröhame, sininen lyhyehkö liivi, joka suljetaan kangaspäällysteisillä napeilla, valkea paita jonka halkio suljetaan hopeisella paljinsoljella sekä valkoinen pellavainen esiliina, jonka helmassa on kudottu pitsi ja hapsut. Säämiskällä reunustettu tasku on rajakarjalaistyyppinen ja siinä on punaista, vihreää, mustaa ja keltaista sekä kanervanpunainen poikkiraita. Tasku solmitaan kapealla solmeillulla nauhalla. Tyttöjen päähine on vadelmanpunainen silkkinen pinteli, josta riippuvat leveät nauhat selkään. Aikuinen nainen pukeutuu silkkiseen säpsään tai pellavaiseen liinalakkiin. Puvun kanssa käytetään valkeita sukkia ja mustia nauhakenkiä tai nahanvärisiä lipokkaita.

Pukua myy Suomen Perinnetekstiilit Oy.

Lähteet:  www.kansallispuvussa.com, Suomen Perinnetekstiilit Oy, Kaukonen (1985)