Lavansaari / miehen puku

Vuodenvaihteessa 2008 juhlittiin kolmekymppisiäni. Juhlien teemassa oli paljon glitteriä, discoa ja kimaltavia asuja. Suurin osa lahjoista, joita ystävät toivat, liittyi teemaan. Mutta osa ystäväpiiristäni oli lähtenyt toiseen suuntaan.

Sain heiltä lahjaksi Lavansaaren miehen kansallispuvun. Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi kun avasin lahjaa ja mykistyin täysin. Ymmärsin lahjan arvon heti, varsinkin kun he kertoivat että olivat itse sen käsin tehneet. Voiko arvokkaampaa lahjaa olla kuin ystävien sinulle itse tekemä lahja, vieläpä kansallispuku!

Lavansaaren puku ei ollut minulle ennestään juurikaan tuttu. Mutta ihastuin heti sen kauneuteen ja yksityiskohtiin. Liivin kolme erilaista raitakangasta. Toisessa kainalossa oleva yksityiskohta, joka helpottaa käden työntämistä povitaskuun. Kauniit metallinapit ja lankasilmut. Paidan rannekkeettomat hihat yksinkertaisin koristein.

Kapealuukkuiset housut ovat miellyttävät pellavatoimikkaiset ja leikkaukseltaan hyvin istuvat. Polvisiteet ovat pitkät nauhat, jotka ovat minusta upea yksityiskohta vaikka niiden päät piilotetaan tyylikkäästi lahkeen sijaan eikä jätetä roikkumaan. Sukat ovat sinivalkeat ja niiden puuvillainen kirjoneulos on minusta jopa elegantti.

Puvun kruunaa huopalääppä ja sarkaviitta. Lierihatun hienostuneet tinasoljet samettinauhassa lisäävät puvun arvokkuutta entisestään.

Talvella lämmin sarkaviitta riittää lämmittämään kovemmallakin pakkasella. Sarkaviittaa säilytän tarkasti taiteltuna omassa sille varatussa laatikossa. Sen asettelu säilytykseen käytön tuntuu juhlalliselta.

Puku on melko harvinainen. Siksi se herättää kiinnostusta aina kun puen sen päälle. Kerron mielelläni puvun tarinaa ja esittelen pukua aina kaikille kiinnostuneille. Usein pääsen poseeraamaan kuviinkin pukeuduttuani pukuun.

Pitäessäni Lavansaaren miehen kansallispukua päälläni, tunnen sen perinteen mitä se välittää. Saaristolaisten elämän, meren tuoksun ja tuulen tuiverruksen. Kääriydyn sarkaviittaan vähän tiukemmin ja vedän hatun syvemmälle päähän.

Tomi Härmä, strategiajohtaja

Kuvat: Tomi Härmä

Puvun tilasi Lavansaarelaisten kalastajain seura ry, ja se valmistui 1993. Puvun kokosi Kansallispukuraati ja kansallispukukonsultti Ritva Somerma. Iso osa puvun esikuvista on lavansaarelaisten omista kokoelmista.

Pukuun kuuluu kahdet valkeat housut: talviset sarkaiset ja väljemmät sekä kesäiset pellavatoimikkaiset. Molemmat ovat polvimittaisia ja kapealuukkuisia, ja lahkeensuut kiristetään halkioiden reunaan kiinnitetyillä nauhoilla saappaansuuhun tai kirjoneulesukan sisään sopiviksi. Pellavapalttinaisen paidan hihat kapenevat ranteisiin, ja kaulan kookas halkio suljetaan napinläpiparilla ja nyörillä. Liivi on malliltaan yksinkertainen, mutta koostuu useista eri kankaista: etukappale on poikkiraitaista villaripsiä, olkakappale parkkumia, takakappale pystyraitaista pellavapomsia, ja kaulukseen on käytetty kolmenlaista kangasta. Raidat ovat kapeita ja pääväreinä sininen, punainen ja valkoinen. Sarkainen viitta eli kauhtana on lyhyehkö ja sivukiiloin levitetty, ja sen kaulus on koristettu punaisella veralla ja sinisillä villalankakirjonnoilla. Päähinevaihtoehtoja on kaksi: tummansininen korkeakupuinen sarkalippalakki ja luonnonmusta huopalierikkö, joka on korkeakupuinen ja koristettu leveään samettinauhaan pujotetuilla tinasoljilla. Sukat ovat puuvillaiset, joko sinivalkoista kirjoneuletta tai täysvalkoiset ja vähintään polvimittaiset. Jalkineet ovat joko mustat nauhakengät tai lavansaarelaiset yli polven ylettyvät nahanväriset saappaat.

Puvun ohjeita ja tarvikkeita välittää Taito Kymenlaakso.

Lähteet: www.kansallispuvut.fi