Metsäpirtti / naisen puku
 Julia ja Helka puvuissaan vuonna 2001 |
Olen syntynyt vuonna 1951 ja äitini Helena Eevan puolelta olen metsäpirttiläinen. Taipaleenjoen rannoilla on tullut viipyiltyä monen monet kerrat.
Filemon ja Lyyti Kuoppa toimivat aktiivisesti 1930-luvulla oman puvun saamiseksi myös Metsäpirttiin, joka oli 1903 itsenäistynyt Sakkolan pitäjästä
Museovirastossa on arvokasta puvun aineistoa: helmusniekka hame Koselasta, Metsäpirtin kirkolta, paidan solki, kostulin solki sekä harakoita eli huiveja monenlaisia. Kuuluisin kirjoja on ollut Metsäpirtin Vaskelan kylässä asunut Larin Paraske, jonka tekemiä harakoita on useita.
Lyyti Kuoppa valmisti puvun 1930-luvulla, myöhemmin asiasta koottu tieto ja alkuperäiset osat siirtyivät perheen tyttärien, Raita Salmisen ja Laura Takalan haltuun.
Laura Takala valmisti puvun, joka esiteltiin silloiselle kansallispukuneuvostolle vuonna 1992 sekä vuonna 1998. Raadin mukaan puku on ”huolekkaasti valmistettu,” mutta tarvittaisiin vielä lisää kirjallista tietoa puvun osista. Kuten tiedämme, sananmukaisesti sodan jalkoihin tätä tietoa on jäänyt. Puvulle annettiin nimi Metsäpirtin puku.
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa on tehty opinnäytteenä selvitys puvun historiasta valmistusohjeineen, tekijänä Sirpa Lämsä vuonna 2000.
Oma pukuni valmistui vuonna 2001, teimme pukumme yhdessä ystäväni Julia Keski-Mäenpään (o.s. Vulli) kanssa. Saimme ohjausta käsityönopettaja Helena Luomalta, joka on erikoistunut juurikin kansallispukuihin. Hän oli hyvin tarkka siitä, että jokainen päärme ja pisto tuli vanhan kaavan mukaan. En olisi nuorena uskonut, että tällaisenkin käsityön teen. Puvun teosta on seurannut kiinnostukseni kasvaminen muihinkin perinnekäsitöihin. Tietääkseni Metsäpirtin pukuja on valmiita tusinan verran ja kaksi tekeillä.
On hyvin erityinen tunne seistä Laatokan rannalla puvun punainen helmus tuulessa liehuen.
Helka Eeva-Korpela
Kuvat: Helka Eeva-Korpela
Paikallisvaikuttaja Filemon Kuopan johtama pukuhanke alkoi Metsäpirtissä jo 1930-luvulla. Puku esiteltiin Kansallipukuneuvostolle vuonna 1992 sekä uudestaan 1998. Virallisen kansallispuvun statusta se ei kuitenkaan saavuttanut, sillä kirjalliset tiedot puvun esikuvista puuttuvat osittain. Ne valitettavasti jäivät rajan taakse ja katosivat sotien yhteydessä.
Pukuun kuuluu valkaisemattomasta pellavasta valmistettu rekkopaita, sini-punainen helmusniekka hartuushame, komeasti kirjailtu esiliina pirtanauhakiinnityksellä, pitkähkö kostuli ja hopeinen paljinsolki. Aikuisen naisen päähine on kirjottu harakka. Neidon päähineestä ei ole mainintaa. Sukat ovat valkeat ja kengät nahanväriset lipokkaat.
Lisätietoa ja ohjeet Metsäpirtti-seura ry.
Lähteet: http://www.metsapirtti.net/perinne/metsapirttipuku/
