Muolaa / naisen puku

Minun kansallispukuni on Muolaan puku. Olen tehnyt sen yhdessä kummitätini, nyt jo edesmenneen, Oili Jaatisen kanssa. Muolaan puku on jo toinen yhdessä minulle tekemämme puku, ensimmäinen oli Pyhäjärven puku.

1990-luvun lopusta alkaen toimin aktiivisesti Kalevalaisten Naisten Liitossa sekä Helsingin Kalevalaisissa Naisissa. Kansallispuvulle oli paljon käyttöä. Rippikouluaikoihini tehty Pyhäjärven puku oli auttamatta liian pieni, ja päätinkin tehdä uuden puvun. Sukujuureni ovat äitini puolelta Muolaassa, ja tämän puvun valinta tuntui siksi luonnolliselta. Oili-tätini, kotiteollisuusopettaja, varoitteli vaativasta ja haastavasta työstä, mutta lupasi auttaa minua kaikissa vaiheissa. Hän oli opettanut ja ohjannut usean Muolaan puvun tekemisen, ja oli tässä aivan paras asiantuntija.

Muolaan pukuun voi valita sinisen tai tiilenpunaisen hameen, ja esiliinoja on useita. Päällysvaatteeksi vaihtoehtoina on joko kostuli tai sarkaviitta. Päähineenä on pikkuruinen huntu. Pohdintojen jälkeen päädyin siniseen hameeseen, kesäesiliinaan ja kostuliin. Päätimme kutoa kaikki mahdolliset kankaat itse. Hamekankaan sain kutoa Oili-tädin isoissa puissa, ja se valmistuikin yllättävän nopeasti. Paita- ja kostulikankaat kudoin omilla pienemmillä puillani, jotka sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi. Esiliinan ja paidan alisiin käytettävät kankaat oli kätevintä hankkia valmiina.

Kankaiden kutomisen jälkeen piti päättää, tehdäkö rekko ja kaulus suoraan paitaan kirjomalla, vai kutoa ne irrallisena kangaspuissa. Päädyin tekemään rekon ja kauluksen kangaspuilla ja viimeistelemään ne kirjonnoilla. Lopputulos on mielestäni kaunis.  

Nämä vaiheet sujuivat nopeasti muutamassa kuukaudessa, ja sitten olikin aika ryhtyä tekemään kostulin ristipistokirjontoja. En ollut ikinä tehnyt niin pieniä ristipistoja, ja alkuinnostuksen jälkeen urakka alkoi tuntua todella haasteelliselta. Työkiireiden ja muutenkin kiireisten ruuhkavuosien vuoksi into puvun tekemiseen lopahti, ja kirjontojen jatkaminen tuntui aivan ylivoimaiselta. Kun sitten muutimme vuodeksi Yhdysvaltoihin, otin kirjontatyön mukaani vakaana aikomuksenani tehdä kirjonnat siellä loppuun. Toisin kävi; kirjonta ei paljoakaan siellä edennyt. (Sen sijaan tein kahdeksan parisänkyyn sopivaa tilkkutäkkiä ja neljä islantilaisvillapaitaa.) 

Palattuamme Suomeen hautasin koko puvun tekeleen varastoon. Keskustelimme Oili-tädin kanssa puvusta lähes aina tavatessamme, mutta kummallakaan ei oikein ollut aikaa työn jatkamiseen. Kuljin edelleen tarvittaessa lainapuvussa. Viiteen vuoteen puku ei edennyt yhtään, mutta painoi mieltä.

Sitten oli Oili-tädin aika jäädä eläkkeelle. Hän soitti minulle, ja sanoi, että ”nyt myö tehhään se siun pukkuis valmiiks”. Niinpä vein kankaat ja puolivalmiit kirjailut hänelle, eikä mennyt kauaakaan, kun kostulin upeat kirjonnat olivat Oili-tädin tekeminä valmiit. Pääsimme vihdoin tekemään kankaista itse pukua! Oili-täti leikkasi kankaat ja teki suurimman osan ompelutyöstä, minä olin enemmän avustajan roolissa. Tein valmiiksi esiliinan kirjonnat, jotka tuntuivat lasten leikiltä kostulin millintarkkaan kirjontaan verrattuna. Oili-täti teki huiman loppukirin pukuni valmistamisessa, ja niin sain pukeutua kauniiseen kansallispukuuni tammikuussa 2006, kahdeksan vuotta hamekankaan kutomisen jälkeen. Hunnun Oili-täti teki myöhemmin keväällä opettaessaan hunnun tekoa pulvanan avulla muillekin. 

Pukuni on minulle äärettömän rakas. Se on käsityön taidonnäyte, se on muisto rakkaasta kummitädistäni, se on osoitus siitä, että sinnikkyydellä voi saada aikaan vaikka mitä. Pukeutuessani kansallispukuuni muistan aina, ettei sen tekeminen ollut itsestäänselvyys, ja että vaikka se vei paljon aikaa, oli siihen käytetty sen arvoinen. Tämä puku on ikuinen.

Teksti ja kuvat: Annamaija Eskola, erityisluokanopettaja, Kirkkonummi

Muolaan tarkistettu puku valmistui vuonna 1986. Puvun kokosi Kansallispukuraati ja tutkija Leena Holst sekä Kansallispukukonsultti Ritva Somerma, tilaaja oli Muolaalaisten Seura ry. Aiempi versio puvusta löytyy T. Vahterin ja G. Strandbergin julkaisusta Suomen kansallispukuja (1936) ja ensimmäisen pukumallin kokosi Theodor Schvindt 1880-luvulla.

Muolaan pukuun kuuluu upea rekkopaita, jonka kaulus on kirjottu rekon tapaan ja rannekkeita koristaa ostonauha. Halkion sulkee hopeinen paljinsolki. Hamevaihtoehtoja on sininen punaisella helmaveralla ja punainen keltaisella helmuksella. Pukuun kuuluu kolme esiliinaa: kaksi nyytingein, kirjailuin ja nauhoin koristeltua pellavaista kesäkäyttöön sekä punavoittoinen puolivillainen ja runsaasti koristettu talvikäyttöön. Lyhyehkö kostuli eli liinaviitta on villalankakirjonnalla koristeltu, samoin kuin puolipitkä talvinen sarkaviitta, jossa on lisäksi punainen sarkakaulus ja säämiskäisiä koristeita. Neidon päähine on päälaelle puettava tinanastainen säppäli, ja vaimon taas nyrkinkokoinen, taidokkaasti laskostettu huntu. Puvun kanssa käytetään valkeita sukkia ja mustia nauhakenkiä tai nahanvärisiä lipokkaita. 

Pukua ei ole myytävänä tällä hetkellä. Lisätietoja voi kysyä Suomen kansallispukukeskuksesta. 

Lähteet: www.kansallispuvut.fi