Parikkala / naisen puku

Keskustan puoluekokouksissa on vahva perinne kansallispukuihin pukeutumisesta. Minulla ei ole omaa kansallispukua, niinpä en pitkään aikaan pystynyt osallistumaan puoluekokousten kansallispukumarsseille. Se harmitti, koska jotain hyvin olennaista jäi niistä kokouksista kokematta.

Kun olin ensimmäistä kertaa ehdolla Keskustan puoluesihteeriksi kesällä 2016, päätin, että siihen puoluekokoukseen lainaan kansallispuvun ja osallistun marssille. Puoluekokous oli tuolloin Seinäjoella ja sain siellä kantaa oman piirijärjestöni Pohjois-Savon nimikylttiä.

Vaikka olen Iisalmesta, halusin lainata Parikkalan puvun, koska äidilläni ja mummollani on yhteisenä tuo kaunis puku. Olen aina pitänyt sitä uljaana ja erityisesti olen mieltynyt sen punamustaan väritykseen. Äitini puolen suvussa kansallispukuja on pidetty juhlissa, tuntui siksi luonnolliselta, että valitsen puvun äidin kotipaikkakunnalta.

Olen naiseksi hyvin pitkä ja lainapuvussa se on luonnollisesti vähän ongelmallista. Äitini pikkuserkku Tiina Lehto on kuitenkin riittävän samanmittainen, ja hän on lainannut minulle kansallispukuaan nyt jo neljä kertaa. Tiinalla on läheiset välit isovanhempiini, puku on tuntunut myös siksi tärkeältä.

Tiina on itse tehnyt kansallispuvun Parikkalan kansalaisopiston kansallispukuryhmässä vuosina 1996–1997. Ryhmä oli ensin kutonut hame-, tasku ja liivikankaat kansalaisopiston kankaankudontaryhmässä. Paita, vuori ja esiliinan kankaat on pukua varten ostettu. Tanun pitsin Tiina on itse nyplännyt.

Puku on ommeltu perinteisiä käytäntöjä vaalien. Ainoa koneella ommeltu osa on paidan piiloon jäävien saumojen siksakkaus. Kaikki näkyvät saumat on ommeltu käsin.

Olen käyttänyt kansallispukua vain neljä kertaa. Ne ovat tuntuneet erittäin arvokkailta hetkiltä. Minun sukupolveni pitää kansallispukuja hyvin harvoin. Perinteet ovat minulle tärkeitä ja haluan osaltani niitä ylläpitää. Pidän siksi tärkeänä, että Keskusta on ottanut kansallispukuperinteen puoluekokouksiinsa. Kansallispukumarssit hersyvät iloa ja naurua ja ovat siksikin mieleinen kokemus.

Kansallispuvut edustavat minulle suomalaisuutta – perinteiden kansallismaisemaa. On jokaisen sukupolven vastuulla pitää huolta elävästä kansallispukukulttuurista. Se on oman historiamme ylläpitoa ja juurtemme kunnioittamista. 

Riikka Pirkkalainen,
Keskustan puoluesihteeri

Puvun on koonnut  vuonna 1950 Tyyni Vahter Särkisalmen nuorisoseuran tilauksesta. Keskikarjalaisena savakkopukuna sillä on runsaasti yhteisiä piirteitä esim. Sortavalan ja Laatokan Karjalan pukujen kanssa.

Hame on puna-musta-harmaa-valkoinen ja kapearaitainen, liivi saman mallinen kuin Sortavalan ja Kurkijoen puvuissa mutta väriltään musta. Paidassa on pieni pystykaulus, jonka reunassa koristeena reikäommelpäärme. Valkoisen esiliinan helmassa on punavalkoinen solmittu hapsutus, ja liivikankaasta tehty tasku on reunustettu hamekankaasta leikatulla vinokaitaleella. Tytön päähine on punaiset silkkinauhat ja aikuisen naisen kookas liinakankainen tanu. Puvun kanssa käytetään valkeita sukkia ja mustia nauhakenkiä tai nahanvärisiä lipokkaita.

Pukua myy Suomen Perinnetekstiilit Oy.

Lähteet: www.kansallispuvut.fi, www.kansallispuvussa.com, Suoen Perinnetekstiilit Oy, Karjalaisia Kansallispukuja (1982).