Pielisen Karjala / naisen puku

Olen melko tuore Pielisen Karjalan puvun omistaja. Oma haluni omistaa puku syntyi siitä, että mieheni on kotoisin Juuasta, ja hänen isän puolen sukunsa on muuttanut Lieksaan Suistamolta. Vaikka olenkin itse Lapista ja omistan Rovaniemen ja Peräpohjolan puvut, halusin erityisesti karjalaisen kansallispuvun. Hankin jo itselleni Antrean puvun, mutta sitten kuulin Pielisen Karjalan puvusta ja halusin saada sen itselleni. Hain ohjeet Lieksan taitomyymälästä. Etsin kankaan kutojaa ja löysinkin. Odotan edelleenkin kangasta, joka valmistunee aikanaan.

Sitten silmiini osui Pielisen Karjalan puvun myynti-ilmoitus. Pukua kun ei juuri koskaan näy myynnissä. Ja sitten puku olikin jo minulla. Kuvittelin sen olevan pieni itselleni, mutta se sopikin kuin minulle tehty. Puvun mukana tuli sen tekijän ja myyjän kertomus ja kuvia puvun valmistuksesta. Puvun on valmistanut Kaija Utriainen Lieksasta. Hän oli itse kutonut kankaat 1978 ja ommellut sen puvuksi 1979 Lieksan kansalaisopistossa. Puku on minulle aarre. Kun joskus saan oman kankaani, valmistan siitä nykymittaisen puvun. Jos päätän joskus luopua tästä puvusta, toivon että saisin sen valmistusohjeineen ja kuvineen johonkin museoon tai harrastajalle, joka arvostaa sitä kuten itse arvostan. Puvustani puuttuu paljinsolki, mutta hankin sen aikanaan.

Eija Patrikainen, Kempele

Kansallismuseon intendentti, FT Toini-Inkeri Kaukonen kokosi Pielisen-Karjalan puvun 1960-luvun alussa. Aloitteen pukuun teki Lieksa-Pielisjärvi -seuran puolesta v. 1962 opettaja Helvi Tanskanen. Aineksina puvussa on käytetty Kansallismuseon kansatieteellisen osaston esineitä, joita on kerätty 1800-luvun jälkipuoliskolla Pielisjärveltä ja sen naapuripitäjistä. 

Puku on savolaistyylinen röijypuku, jossa on pohjoissavolaisia vaikutteita, joiden vaikutus oli aikoinaan Pohjois-Karjalan kansankulttuurissa huomattava. Näillä pohjoiskarjalaisilla tai pohjoissavolaisilla kaskenraivaajien syrjäisillä alueilla vaatteilla koreilu ei kuulunut 1800-luvun tyyliin. Tämä johtuu osin kansanpukujen valta-ajan taloudellisista tekijöistä alueella: ostokankaisiin ei ollut varaa eikä niitä saanut. Toinen merkittävä tekijä on alueelle levinnyt herännäisyys, joka suosi hillittyä ja korutonta pukeutumista. Samat piirteet olivat tyypillisiä 1800-luvulla Pohjois-Karjalan kansanpukeutumiselle. 

Savolaisille puvuille on tyypillistä liivittömyys, koristelemattomuus ja sinisen värin käyttö. Puvun kankaassa on hillityt kapeat raidat sinisellä pohjalla, ei juurikaan koristeita, pitsejä tai kirjontoja. Hameen vyötäröä voi kätevästi napeilla ja lankalenkeillä leventää tai kaventaa tarpeen mukaan.

Puvun alueeseen kuuluvat Lieksan ja Pielisjärven lisäksi Juuka (nykyinen kotipaikka), Kontiolahti, Nurmes ja Eno. Röijy on täyskimono volliröijy. Liiviä ei näissä puvuissa käytetty, sillä liivit eivät yleensä ehtineet kotiutua Pohjois-Karjalan perinteisiin kansanpukuihin. Lapsilla toki nähtiin liivihameita. Röijyn helmassa takana olevat lievekielekkeet ovat nimeltään körtit eli vollit, kuten on esim. Koillis-Savon tai Kuopion seudun naisen puvuissa. Tämän volli-röijyn kaava on 1850-luvun tienoilta Juuasta. Vanha sanonta 1800-luvulta kuuluukin: ”Tehkee hyvä riätäl vollit, vaik’ei hihoja tuliskaa”. Röijy kiinnitetään vyötäröltä messinkinapeilla. 

Paita on tiivistä valkoista puuvillapalttinaa. Kauluksettoman paidan halkio suljetaan pienellä hopeasoljella. Esiliinavaihtoehtoja on kaksi: valkea ja sileä pellavainen tai pukuun kuuluvan puna-sini-valkoruutuisen puuvillahuivin kuosia. Ruudullinen huivi on kontiolahtelaisen mallin mukainen. Vaikka puvusta puuttuvat kirjailut ja pitsit, ei pidä väheksyä sen valmistuksen vaativuutta. Ohuiden puuvillaisten ja pellavaisten raita- ja ruutukankaiden kutojilta on vaadittu erityistä osaamista. 

Tykkimyssyn koppa on päällystetty vaaleansinisellä silkkikankaalla, johon on ommeltu ketjupistokuvioita. Ketjupistomallit ovat Pielisjärveltä ja Tohmajärveltä. Sukat ovat ohuehkosta villalangasta käsin kudotut ja esim. punaisilla poikkiraidoilla koristetut kirjoneuleiset sukat. Myös korut ovat Kansallismuseon mallien mukaisia. Kenkinä on käytetty mustia nauhakenkiä, yksinkertaisia mustia avokkaita tai nahanvärisiä lipokkaita. Koruina on vyötäröllä vasemmalle puolelle kiinnitetty avainkokka avaimineen, paidan solki ja röijyssä vaskinappipari ketjun kera. Vinokaitaleella reunustettu pienehkö irtotasku on tehty myös Kansallismuseon mallien mukaan. Tasku on vyötärölle sidotussa punavalkoisessa pirtanauhassa, malli pirtanauhaan on Pielisjärveltä. 

Puvun ohjeita myy Taito Pohjois-Karjala Lieksassa.

Tuija Kuusisto (2020)

Lähteet: Lehikoinen ja Puhakka (1994), Kaukonen (1985)