Raja-Karjala / naisen puku

Karjalaisessa suvussani on feresejä käytetty ja pari perittyä kansallispukua roikkui perheen kaapeissakin, mutta varsinainen ”kansallispukuherätys” tapahtui kohdallani vasta aikuisiällä, kun annoin pikkusormen karjalaiselle järjestötoiminnalle. Kotilähiö Hervantaan perustettiin karjalaisseura vuonna 2005 ja kohta olinkin jo niin syvällä toiminnassa mukana, että tavoite kirkastui: oma kansallispuku on saatava.

Harkinta ja pukujen kartoitus oli vasta menossa, kun kansallispukujen haltiakummi tipautti kohdalle lottovoiton. Huuto.netissä myyjä kauppasi edesmenneen äitinsä jäämistöstä löytynyttä Raja-Karjalan puvun tarvikepakkausta puoli-ilmaiseksi – poika toivoi vain, että äidin pukuhanke valmistuisi ja pääsisi käyttöön. Raja-Karjalan kansallispuku olikin ortodoksisen evakkosuvun vesalle mitä mieluisin valinta.

Entisestään onnenpotku vahvistui, kun postipaketista paljastuivat itse kudotut kankaat ja varsin erikoiset työohjeet. Nuo käsin kirjoitetut ohjeet osoittautuivat versioksi, josta Kansallispukuja Suomesta -kirjan vuoden 2004 painoksessa kerrotaan: ”Puvun valmistusta muutettiin 1980-luvun alussa perinteisemmäksi” /1/. Verrattuna tuolloisen Vuorelman Raja-Karjalan kansallispuvun malliin mm. hameen mitoitus on väljempi ja leveähelmaisempi, paidan hihat kapeammat ja kirjomukset pehmeämmän sävyiset ja silkkimäinen sulkkuvyö valmistetaan villalangasta. Vuorelman tarjoaman kovitetun perväskä-päähineen ohelle versio tarjoaa aikuiselle naiselle sopivamman kirjotun sorokan.

Tavallisuudesta poikkeavan ohjeen ja muiden kansallispuvun perinteisen valmistuksen kommervenkkien kanssa tuli painittua jokunen vuosi, onneksi korvaamattomana apuna hankkeessa oli Taito Pirkanmaan asiantunteva kansallispukuope Helena Luoma. Pukuni valmistui kaksi päivää ennen vuoden 2010 Karjalaisia kesäjuhlia, mistä lähtien sillä onkin ollut käyttöä useamman kerran vuodessa. Raja-Karjalan puvussani rakastan sitä, miten mukava se on yllä, miten helppo huoltaa ja miten se sujuvasti kätkee useankin kilon painonmuutokset poimuihinsa. Huonoa hiuspäivääkään puvun kanssa ei osu kohdalle, kunpahan vain sipaisee hiukset sileästi näkymättömiin sorokan alle. Vaikka kansallispukuja on kertynyt kaappiin muutama muukin, on Raja-Karjalan puku silti se ensimmäinen ja rakkain, myös ”kansallispukuhurahduksen” alku ja juuri.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 1930-luvun lopun ja 1940-luvun kansallispukujulkaisuissa puku esiintyy Pohjois-Karjalan puvun nimellä, mutta 1950-luvulla nimi muuttuu pikkuhiljaa muotoon Pohjois-Karjalan puku (Raja-Karjala) ja sitten Raja-Karjala (Vartiolampi). Viimeistään 1970-luvulla pelkistetty nimi Raja-Karjala näyttää vakiintuvan käyttöön.

Ensimmäistä kertaa versio nykyisestä Raja-Karjalan puvusta esiintyy Tyyni Vahterin ja Greta Strandbergin kokoamana v. 1935 kirjasessa Suomen kansallipukuja (sic!): kuvia ja ohjeita käytäntöä varten. 1, Wienan-Karjala (Vartiolampi) /2/. Eri pukujen ohjeista myöhemmin kootun kirjan ”Suomalaisia kansallispukuja” vuoden 1950 painoksen esipuheessa Vahter kertookin, että ”Raja-Karjalan ja Inkerin Tuuterin puvut julkaistiin v. 1935 Kalevalajuhlien tähden ja ovat nyt myös mukana” /3/. Helmi Vuorelman kansallispukukuvastoon puku ilmestyy Pohjois-Karjalan puvun nimellä v. 1938 painoksessa takasivulle liimattuna erillisenä lisäkuvana /4/.

Nimeämiseen Pohjois-Karjalan puvuksi löytyy johtolanka FM Paula Ruudun artikkelista ”Ehdotus Pohjois-Karjalan kansallispuvuksi”, joka on julkaistu vuonna 1938 Pohjois-Karjalan Maakuntaliiton Maakuntakirja I:ssä /5/. Ruutu kertoo: ”Koska viime aikoina on useilta tahoilta lausuttu toivomuksia, että Pohjois-Karjalallekin olisi saatava oma kansallispuku, on allekirjoittanut neuvotellut asiasta suomalais-ugrilaisen kansatieteen professorin Albert Hämäläisen sekä kansallispukujemme erikoistuntijan maisteri Tyyni Vahterin kanssa. Molemmat ovat suositelleet maakuntamme kansallispuvuksi n.s. ”runoalueen pukua”. Kansallismuseon kokoelmissa oleva alkuperäinen puku on tosin löydetty Vienan-Karjalan puolelta, Vartiolammelta, mutta se on ollut käytännössä myöskin Suomen puolella ja juuri Pohjois-Karjalassa.”

Ruudun sanallinen kuvaus puvusta on pitkälti yhtäpitävä nykyisen Raja-Karjalan puvun kanssa paria mielenkiintoista yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Paidan väriä on kaavailtu toiseksi kuin missään muussa puvun kuvassa tai kuvauksessa: ”Runoalueen kansanpuvun mukaan tehtyyn kansallispukuun pusero on suunniteltu luonnonvärisestä pellavakankaasta. Ainakin punertavan hameen kanssa luonnonvärinen pusero muodostaa paljon hauskemman värisoinnun kuin valkoinen.” Tyttöjen päähine kuvaillaan tutun perväskän malliseksi, mutta lisäksi todetaan: ”Vaimojen päähine on parastaikaa sommiteltavana”. Ainakin Vahterin vuoden 1950 julkaisusta tällainen vaimojen päähine löytyykin. Toisin kuin muut kirjan värilliset piirroskuvat, se on mustavalkoinen valokuva sorokasta, joka ”valmistetaan kukikkaasta silkistä ja koristellaan samoin [viittaa perväskään] metallinauhalla”.

Soja Murto-Hartikainen ja Seija Nikkanen ovat porautuneet vartiolampelaisten esikuvien mukaiseen puvun toteutukseen 2010-luvulla. Lopputulos muistuttaa hyvin läheisesti omaa Taito Pohjois-Karjalan versiotani. Tämä pukutoteutus on dokumentoitu blogissa http://sukkulallajaneulalla.blogspot.com/2012/11/vartiolammen-puku.html

Anu Aaltonen, diplomi-insinööri, Hervannan Karjala-seuran puheenjohtaja, Karjalaisseurojen Tampereen piirin puheenjohtaja

Kuvat: Hanne Pellinen & Anu Aaltonen

Lähteet:

/1/ Kurula, M., Lehikoinen, L-L. Kansallispukuja Suomesta. Ajatus Kirjat 2004. 235 s.

/2/ Vahter, T., Strandberg, G. Suomen kansallipukuja: kuvia ja ohjeita käytäntöä varten. 1, Wienan-Karjala (Wartiolampi). WSOY 1935. 4 s.*

/3/ Vahter, T. Suomen kansallispukuja: kuvia ja ohjeita käytäntöä varten. WSOY 1950. 61 s.

/4/ Kotikutomo Helmi Vuorelma: Kansallispuku Kuvasto. Etelä-Suomen Sanomain Kirjapaino Oy. 17 + 1 s.

/5/ (toim. Paula Ruutu.) Pohjois-Karjalan Maakuntaliiton Maakuntakirja I. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy 1938. 151 s.

* Finnan tietokantaan talletettaessa mukaan on pujahtanut ilmeinen kirjoitusvirhe – tässä muodossa julkaisun tiedot sieltä kuitenkin löytyvät.

Tyyni Vahter suunnitteli puvun vuonna 1935. Mallina oli U.T. Sireliuksen 1911 Vienan Karjalan Oulangasta tuoma kansanpuku. Puvun valmistusta muutettiin 1980-luvulla kansanomaisemmaksi, ja tätä uudempaa versiota myy Taito Pohjois-Karjala. Vanhempaa mallia myy Suomen Perinnetekstiilit Oy.

Liivihame, svitka, voi olla joko sininen tai mataranpunainen. Paidan, rätsinän, hihanperät ja kaulus on taidokkaasti kirjottu ja hihat ovat rannekkeettomat ja alas kapenevat. Pukuun kuuluu viitelöity silkkivyö, jonka päissä on kävynmuotoiset bulberoiset ja lisäksi vanhemman mallin kanssa käytetään koruna hopeista Raja-Karjalan risti -riipusta. Neidon päähine on kovitettu kaarimallinen perväskä, joka on koristettu kultakaluunanauhalla. Aikuiset naiset käyttävät upeasti kirjottua sorokkaa. Sukat ovat valkoiset ja kengät nahanväriset lipokkaat tai mustat nauhakengät.

Nimestä huolimatta tämän puvun esikuvat ovat pohjoisemmasta, Vienan alueelta. Pukua kutsutaan myös Pohjois-Karjalan puvuksi, koska tutkimuksen mukaan vienalaisen mallin mukaista kansanpukua käytettiin läntisemmänkin Pohjois-Karjalan alueella vielä 1700-luvulla.

Pukua myy Suomen Perinnetekstiilit (vanha malli) sekä Taito Pohjois-Karjala Joensuussa (uudempi).

Lähteet: http://sukkulallajaneulalla.blogspot.com/2012/11/vartiolammen-puku.html, www.kansallispuvussa.com, Suomen Perinnetekstiilit Oy, Kansallispukuja Suomesta (1994), Kaukonen (1985)