Säkkijärvi / naisen puku

…jäi toki sentään – kansallispuku! 

Säkkijärvi soi polkkana kaikille suomalaisille, mutta minulle Säkkijärvi on kansallispukuni ja isäni karjalaiset juuret. Tarkkaan ottaen isä kyllä syntyi Vahvialan Rakkolan kylään vuonna 1926, mutta Rakkolan kylä oli erotettu Säkkijärvestä vasta vuonna 1921, kun uusi Vahvialan kunta perustettiin. Joten pukuperinnettä ajatellen Säkkijärvi edustaa karjalaisia juuriani. Ja lähelle se kuntaraja vedettiinkin: Vahvialan Rakkolan kylän ja Säkkijärven Hyppälän kylän väliin. Säkkijärvestä erotettiin myös Ylämaan kunta vuonna 1929 – siellä on nykyiset sukuni juuret Suomessa. Sittemmin se vähä Säkkijärveä ja Vahvialaa, mitä Suomen puolelle jäi sotien jälkeen, liitettiin osittain Ylämaahan.

Säkkijärven puku ei ole ensimmäinen pukuni. Ensimmäiseksi puvuksi äiti teki minulle Ruokolahden puvun. Tätini Mikkelissä oli lupaillut tehdä aiemmin minulle ”sen ihanan Käkisalmen puvun”, mutta tehtyään ensin itselleen Johanneksen ja kahdelle tyttärelleen Käkisalmen puvut sain minä loppujen lopuksi villatakin! Kaisa-tädin kansallispukutinki oli tullut täyteen. Äiti ei ollut pukuja koskaan tehnyt eikä paljon ommellutkaan, mutta tarttui haasteeseen, kun kansantanssiharrastus vaati Kouvolan nuorisoseurassa 1970–80-luvun taitteessa oman puvun olemassaoloa. Ruokolahdesta tuli minun nuoruusaikojeni rakas puku. 

Säkkijärven puvusta minä puhuin aikuisiällä täällä Turussa Kansantanssin Ystävissä (TKY) vuosia, puku oli kauan haaveissa. Vaikka näyttihän se Vuorelman kuvastossa mummopuvulta! Kouvolassa syntyneenä ja äidin juuria kunnioittavana haaveilin myös Kymenlaakson puvusta, mutta karjalaisuus meni edelle. Ylämaan serkullakin oli se kaunis Säkkijärvi! En ole itse käsityön taitaja, minulla on enemmän jalan kuin käden taitoa ja vähän puhelahjojakin. TKY:n kansallispukuvastaava Hyvösen Riitta tilasi kuitenkin minulle Säkkijärven puvun materiaalit siinä vaiheessa, kun Helmi Vuorelma Oy lopetteli tämän puvun tekoa. Kiltisti maksoin laskun miettien, mitähän tästä tulee? Tasku tuli Vuorelmalta jo valmiina; sitä minä katselin vuosia – raotin tarvikelaatikkoa ja huokailin. 

Vietin 40-vuotisjuhliani kansantanssiryhmäni, -yhdistykseni ja sukuni kanssa juhlien. Jossain vaiheessa juhlaa minut yllätettiin ja vietiin takahuoneeseen silmät sidottuina. Sokkona seisoin keskellä, kun naisjoukko hääri ympärillä minua riisuen ja pukien. Takaisin saliin kuljetettaessa alkoi Säkkijärven polkka soida – aloin aavistella, mutta en vielä uskonut... Se polkka minua tanssitettiin edelleen silmät sidottuina. Kun vihdoin puvun näin, en voinut ymmärtää, miten se oli tehty ilman, että olin sitä koskaan sovittanut? En ollut huomannut edes tarvikelaatikon katoamista kaapistani! Lukuisat käsityöihmiset yhdistyksessämme olivat osallistuneet pukuni tekoon. Mitat oli otettu mieheni salaa kuljettamista vaatteistani. Puku istui päälleni saman tien. Kuulin, että tanun nyplätyn pitsin teosta sekä esiliinan ja paidan hihojen ronkkauskirjonnoista oli järjestetty taidonnäytekisa. Näitä osia teki sitten Kaarina Keskikastari ja Tuulia Taipale. Hyvösen Riitta teki ainakin liivin ja hameen. Upokkaat olin sentään itse tehnyt Murron Maran kurssilla aiemmin.

Kansantanssin opettajana sekä myös tanssijana olen monen monta kansallispukua kuin myös muita esiintymisvaatteita päälläni kantanut. Ensimmäiseni Ruokolahti, mutta karjalaisista myös Seiskari ja Tuuteri ovat käyneet tutuiksi. Läntisistä rakkain on ollut Lapua ja heti perässä tulee Uurainen. Säkkijärven puku on kuitenkin se minun juhlapukuni, minun edustuspukuni, minun sydämeni puku. Ei riemunkirjavaa karjalaisuutta, vaan harmonisen kaunista ja juhlallista: lämpimänpunaista, sinisenmustaa ja valkoista. Puku tuo minulle vahvan olon juuristani Karjalassa, Säkkijärvi päälläni olen karjalainen emäntä. Jo liivin malli tuo emännän esiin. Tällä puvulla minä kunnioitan rakasta edesmennyttä isääni, Karjalan poikaa. Isäni suosikkilaulua lainaten ”Ei maha mittää”: minä ja Säkkijärvi kuulumme yhteen.

Lennu Yläneva, kansantanssin opettaja, fysioterapeutti, pääluottamusmies

Kuvat: Timo Hukkanen ja Lennu Yläneva

Puvun on koonnut Tyyni Vahter Säkkijärvi-säätiön pyynnöstä vuonna 1952.

Säkkijärven pukuun kuuluu punapohjainen kapearaitainen hame ja samaa kangasta pitkähkö volliliivi. Pystykauluksisessa ja halkiottomassa paidassa on koristeena ronkkauskirjontaa. Esiliina on valkea pellavainen. Tasku on alikekirjontainen ja sidotaan punavalkoisella pirtanauhalla. Aikuisen naisen päähine on pienipesäinen ja leveäpitsinen kymenlaaksolaistyylinen tanu. Neidon päähineeksi käynevät silkkinauhat. Puvun kanssa käytetään valkeita sukkia ja mustia nauhakenkiä tai avokkaita.

Pukua myy Suomen Perinnetekstiilit Oy ja sen ohjeet löytyvät myös kirjasta Säkkijärvi kautta aikojen (1952).

Lähteet: Karjalaisia kansallispukuja (1982), http://www.sakkijarvisaatio.fi/sakkijarven-kansallispuku/