Seiskari, tarkistamaton / miehen puku

Minun kansallispukuni on Seiskari. Seiskarin puku on valikoitunut itselleni kahdesta syystä:

1. Isovanhempiani kotisaarella, Suursaarella, ei ole omaa miesten pukua, joten lähin löytyi naapurisaarelta Seiskarista.

2. Seiskarin puku on myös mielestäni kaunein miesten kansallispuku.

Sain ensimmäisen oman kansallispukuni rippilahjaksi, ja sen ompeli kansallispukulegenda Tuula Tanttula-Murto. Ensisijainen käyttötarkoitus sille on ollut lapsena ja nuorena esiintymisasu kansantanssiesityksiin enkä sitä silloin juuri muulloin päälleni pukenut. Kansantanssiesitysten kehittyessä monipuolisempaan suuntaan myös esiintymisasut ovat muuttuneet ajan myötä moneksi muuksi, ja kansallispuvun käyttö esiintymisissä on vähentynyt.

2000-luvun aikana kansallispuvun merkitys itselle on noussut uudelle tasolle. Nuorena välillä vähän ahdisti ja jopa hävettikin kulkea kansallispuvussa, kun olin erilainen nuori, ja siitä sain välillä kuulla muutakin kuin mukavaa kommenttia kavereilta. Kansallispukuun pukeudun kuitenkin nykyään mielelläni ja ylpeydellä. Karjalaisen Nuorisoliiton lanseeraama #TuunaaMunPerinne, joka on vapauttanut kansallispuvun osien käytön muidenkin vaatteiden kanssa, on madaltanut paitsi yksittäisten puvun osien käyttöä myös nostanut innostusta täydellisen kansallispuvun pukemiseen.

Omaa rippipukuani olen käyttänyt noin 40-vuotiaaksi saakka, sitten oli pakko hommata vähän isompi koko. Pari vuotta sitten ollessani esiintymismatkalla Floridassa juuri ennen lavalle menoa kansallispuvun housuista lensi nappi mäkeen klassisesti vyötärön kohdalta. Haaveena olisi saada vielä teetettyä joku päivä uusi, nykymittojen mukainen puku. Oma kärsivällisyyteni ei riittäisi oman puvun ompelemiseen itse. Pukiessani kansallispuvun päälleni tulee väistämätön halu kantaa pukua ryhdikkäänä ja ylväänä. Se myös vie ajatukset usein Karjalaan ja isovanhempieni synnyinseuduille, Suomenlahden jylhille kallioille, jonne tänä päivänä on lähes mahdoton päästä. Seiskarin liivin lohenpunainen väri muistuttaa isovanhempieni kalastajaelämästä.

On ollut upeaa nähdä uuden, orastavan kansallispukubuumin syntyä ja toivonkin, että suomalaiset tajuaisivat arvostaa meidän upeaa käsityöperinnettä entistä enemmän. Pukujen upea kirjo on ainutlaatuista.

Rami Meling, liiketoiminnan kehityspäällikkö, kansantanssiohjaaja, Porvoo

Kuvat: Rami Meling ja Kimmo Virolainen

Maisteri Tyyni Vahter suunnitteli Seiskarin miehen kansallispuvun ja julkaisi sen kirjassaan Suomalaisia kansallispukuja vuonna 1950. 

Valkoisessa paidassa on korkea kaulus ja sen halkio suljetaan pienellä hopeisella soljella. Housut ovat luonnonvalkoista sarkaa ja ulottuvat polven alle. Luukun reunoissa ja lahkeissa on tummansinistä villalankakirjontaa. Lahkeiden halkiot kiinnitetään sinivalkoisin nauhoin. Liivi on poikkiraitainen, puna-musta-valkoista puuvillaripsiä. Päällysvaatteena käytetään lyhyehköä takkia, joka on pystyraitaista punavalkoista villakangasta. Tummansinisten sukkien varsissa on valkoista kirjoneuletta ja päähine on valkoinen kuvioneulottu lakki. Kengät ovat nahanväriset lipokkaat tai mustat nauhakengät.

Pukua myy Suomen Perinnetekstiilit Oy

Lähteet: www.kansallispuvut.f, Suomen Perinnetekstiilit Oy