Sortavalan seutu / miehen puku

Minulla nykyään käytössä oleva kansallispuku on kolmas, jonka olen omistanut. Nykyinen puku poikkeaa kuitenkin selvästi edellisistä, jotka olivat ennen kaikkea esiintymisasuja. Ensimmäinen pukuni oli Etelä-Pohjanmaan puku, vaikkei minulla ole minkäänlaisia yhteyksiä sinne suuntaan. Se oli kuitenkin yksi suosituimmista kansallispuvuista tanhu-pettereiden parissa 80-luvulla, ja tämä oli vahvin perusta puvun valinnalle. Myös seuraava eli Seiskarin puku tuli käyttööni samankaltaisesta syystä: puku kuului silloisen kansantanssiryhmäni vakioasusteisiin, joten sen hankinta oli aika lailla itsestäänselvyys.

Vuosien ajan en kuitenkaan käyttänyt kansallispukua juuri ollenkaan, koska muut esiintymisasut korvasivat pian sen tanssiesityksissä, enkä toisaalta kokenut sitä sellaiseksi, jota olisin käyttänyt juhlapukuna. Joitakin vuosi sitten aloin kuitenkin haaveilla uudesta kansallispuvusta, sellaisesta, johon minulla olisi erityinen suhde. Valintaa tehdessä minulla oli mielessä kolme vaihtoehtoa: Koillismaan puku (synnyinseutu), Pirkanmaan puku (isän kotiseutu) sekä Sortavalan puku (äidin kotiseutu). Olin jo muutenkin kallistumassa viimeksi mainitun suuntaan, kun aivan sattumalta törmäsin puvun kankaisiin Kaustisella. Ensimmäistä kertaa kosketin takki- ja housukangasta sekä liivikangasta, ja sillä hetkellä tein päätökseni: tästä kasvaisi puku minun ympärilleni.

Puvun valmistaminen tapahtui rauhallisesti, mikä oli pelkästään positiviista. Pukua pieteetillä ja pikkutarkalla huolellisuudella valmistaneet tekijät asuivat toisella paikkakunnalla, joten sovitustapaamiset piti aina sopia erikseen joko Tampereelle tai Ouluun. Aluksi valmistui paita ja pian myös housut. Niiden pukeminen päälle oli juhlava hetki, ja sen jälkeen paloin yhä enemmän halusta saada tuntea muutkin puvunosat päälläni. Kun liivi ja patalakki valmistuivat, saatoin alkaa jo käyttää pukua, ja näin tapahtuikin niin Falunin Nordlekissa kuin Tampereella kansallispukujen tuuletustapahtumassa vuonna 2018. Seuraavana talvena valmistui takki ja kesän alussa huopalääppä, joka toimitettiin minulle Helsingin Länsisatamaan, josta lähdin kohti Tallinnan laulu- ja tanssijuhlia. Siellä puin kokonaisen puvun ensimmäistä kertaa päälleni, ja osallistuin muiden kanssa puvussani juhlakulkueeseen.

Pian puvun valmistuttua äitini nukkui pois, minkä jälkeen kansallispuvun merkitys kasvoi entisestään. Se on harvoja siteitä Sortavalaan, jossa kuitenkin ovat puolet juuristani. Lisäksi koen tärkeänä sen, että puku on tehty juuri minulle, minun mitoilleni, osaksi minua. Oma identiteettini jatkuu kehostani kansallispukuun, joka symboloi karjalaisuutta sellaisena kuin se on minussa. Se on konkreettinen ja myös komea side menneeseen maailmaan, joka ei koskaan palaa mutta jonka kaunis muisto säilyy aina mielessäni.

Petri Hoppu, FT, tanssintutkimuksen dosentti

Kuvat: Johanna Hoppu

Tyyni Vahter julkaisi Sortavalan miehen kansallispuvun 1950 kirjassaan Suomalaisia kansallispukuja. Siinä on puvusta lyhyt työselostus sekä taiteilija Alli Tourin piirtämä värillinen kuva. Tuula ja Martti Murto tekivät kirjan ohjeiden perusteella Sortavalan miehen puvun 1981, ja se on tiettävästi ensimmäinen lajissaan. Puvun kansanomainen esikuva-aineisto on talletettu Kansallismuseon kokoelmiin Sortavalasta.

Särkisalmen Nuorisoseura ry halusi saada Sortavalan miehen kansallispuvun laajempaan käyttöön ja pyysi neuvostoa palauttamaan puvun esikuva-aineistoaan vastaavaksi ja täydentämään sitä mahdollisuuksien mukaan. Tämä tarkistus tehtiin vuonna 1999 kansallispukuraadin toimesta ja tutkija Leena Stenbergin johdolla.

Korkeakauluksisen pellavapaidan hihat ovat suorat, halkio suljetaan nyörillä ja kaulus tuetaan pystyyn mustalla tai punaisella silkkihuivilla. Pitkät luukulliset housut ja pitkähkö, vartalonmukainen takki on tehty tumman vihertävästä vanutetusta sarasta. Molempien kiinnittimenä on messinkinappeja ja takin koristeena läpälliset laskoskörtit. Kaksirivinen, messinkisillä kantanapeilla suljettava liivi on etuosastaan valkeaa sarkaa, takaosa tehdään vuoripellavasta. Päähine on luonnonmusta näyttävä huopalääppä. Vaihtoehtoisesti voi pukeutua tummansiniseen ohuesta sarasta valmistettuun tai pellavapalttinaiseen kairalakkiin. Sukat ovat mustat ja kengät mustat nauhakengät tai saappaat.

Puvun ohjeita myy Särkisalmen Nuorisoseura.

Lähteet: www.kansallispuvut.fi