Suomenniemi / naisen puku

Olen 58-vuotias. Kun olin lapsi, niin äitini Alli Hujala, joka oli perinteen kunnioittaja ja kannattaja, ompeli meille viidelle tyttärelleen jos ei itse kansallispukua niin liivihameen ja valkoisen puseron eri tilaisuuksia varten. Hieman aikuistuttuani, noin 17-vuotiaana, sain hänen tekemänsä Kuortaneen puvun juhlissa pidettäväksi. En tykännyt puvusta ollenkaan koska miusta siitä puuttui värit. Miuta vanhemmat sisareni ompelivat äitini kanssa itselleen kauniit Tuuterin puvut ja kyllä ärsytti. Nuorempi sisareni sai Raja-Karjalan puvun ja kun vielä miniä pahus sai 25 vuotta täytettyään sen Tuuterin puvun, niin nousin kapinaan. Jostain kumman syystä se Kuortaneen puku jäi vielä aika ahtaaksikin. Uhkasin että jos en saa 25-vuotislahjaksi Tuuterin pukua niin lopetan koko hömpötyksen. Äiti ja sisaret sitten tekivät miulle sen puvun ja kyllä sitä sitten aika monissa juhlissa pidinkin. Kunnes sekin mokoma kutistui. Enää ei ollut pukua. 

Suomenniemellä virisi oman puvun hanke joskus 1980-luvun alussa, ja äitini yli 60-vuotiaana ompeli senkin. Joka pisto käsin, oli periaate. Pukuun kuuluu ohut alusmekko, toinen hieman paksumpaa kangasta, valkeat tietenkin. Liivi ja kaksi hametta, toinen vähän kirjavaraidallinen juhlahame ja toinen sininen arkihame. Valkoinen essu kuuluu pukuun myös. Talvea varten pukuun ommeltiin vaaleahko röijy (se on muuten lämmin). Pukuun kuuluisi myös valkeat liinaiset sukat ja myssy. En oikein tiedä mitä "liinainen" on, mutta niitä äitini ei tehnyt/ommellut, myös myssy jäi tekemättä. Äiti kuoli vuonna 2003, ja sisarteni kanssa katsottiin äidin valtavaa käsityömäärää. Hän oli aikanaan todella lahjakas ja myös innokas perinteen tallentaja. Minä sain sitten Suomenniemen puvun kun miulla ei ollut pukua. Koska mikään ei mahtunut päälle! 

Nyt pidän äitini muistoksi pukua ainakin Suomenniemi-päivillä ja nyt päätin, että sehän kun on juhlapuku niin sen puen juhliin. Käytin viimeksi ylioppilasjuhlissa kesällä elokuussa. Kuvassa on ystäväni Riitta Kiljunen "arkipuvussa" ja minä vasemmalla "juhlapuvussa". Kuva on otettu Suomenniemen kotiseutumuseon "Nikkisen Torpan" nurkalla.

Riikka Hujala, Suomenniemi

Puvun tilasi Suomenniemen kunta, ja sen kokosi Kansallispukuraati, asiantuntijana kansallispukukonsultti Ritva Somerma. Puku julkaistiin kunnan 300-vuotisjuhlan yhteydessä 1989.

Pitkässä pellavaisessa paidassa on nelikulmainen kaula-aukko ja kaulus on koristettu yhdistävällä reikäompeleella. Hame on joko yksivärinen tummansininen tai kapearaitainen, joissa toistuvat ruosteen ruskea, vihertävä sininen, keltainen ja luonnonvalkoinen tummansinisellä pohjalla. Molemmat hameet ovat laskostettuja. Valkea pellavainen esiliina on kookas ja laskostettu. Liivi ulottuu lantiolle ja on koristettu muhkein laskoskörtein. Se kiinnitetään punospistosreikiin pujotetun nyörin avulla. Se on kapearaitaista parkkumia ja värit ovat tummansininen, vadelmanpunainen ja ruosteenruskea. Pukuun kuuluu myös valkea, pellavainen huivi ja lantiolle ulottuva vaalea sarkaröijy, jossa siinäkin on laskoskörtit ja kaula-aukko reunustetaan tummansinisellä villapalttinalla. Röijy kiinnitetään luunapilla ja napinlävellä. Aikuisen naisen päähine on kookaspesäinen tanu, jonka reunassa on harsokankaalle kirjottu leveä pitsi. Nuoret tytöt käyttävät punaisia silkkinauhoja. Puvun kanssa käytetään valkeita, sileitä sukkia ja mustia nauhakenkiä tai avokkaita. 

Pukua myy Taito Etelä-Suomi (Lappeenranta).