Valkjärvi / naisen puku

Karjalaisessa kolmen sukupolven perheyhteisössä kasvaneena suvun juuret ovat aina olleet vahvasti läsnä arjessani. Lapsuudesta lähtien olen kuunnellut sodan kokeneiden muistoja suvun vaiheista ja evakkotaipaleesta. Molemmat vanhempani olivat syntyisin Valkjärveltä - äitini Lilja (o.s. Kopra) Laavolan kylästä Vuoksen varrelta ja isäni Oiva Karhu Nousealan kylästä. Äitini oli käsityön taitaja, joka sotien jälkeen hankki elantoaankin kudonnalla. Kangaspuissa oli paukuteltu pyyhe- ja pöytäliinat, raanut, ryijyt ja pukukankaat. Olipa hän valmistanut alusta saakka itselleen ja sisarelleen Tertulle myös Viipurin uusitut kansallispuvut. Se oli tuolloin lähin "valkjärvöisiin" puku. 

Lukio-opintojeni loppuvaiheessa 1970–80-lukujen taitteessa mietin asuvalintaani tuleviin ylioppilasjuhliin. Perinnekulttuurin arvostuksen kohoamisen myötä kiinnostuin kansallispuvuista. Tuntui varsin luonnolliselta hankkia minulle suvun kotipitäjän oma kansallispuku. Olihan äitini serkku, käsityöliikkeen yrittäjä Vilma Kopra, ollut mukana puvun julkitulossa pari vuotta aiemmin. Niinpä hankimme tarvikkeet puvun kesäiseen versioon. Pukukankaiden kutomiseen ei äitini enää ryhtynyt, mutta kirjonnat itse tekemällä halusimme saada omat kädenjälkemme näkyviin. Viimeisen lukiovuoden ajan kirjoimme yhdessä äitini kanssa kostulin etumuksen värikkäät kaitaleet sekä puseron rekon ja kauluksen. Muistan vieläkin, kuinka istuimme ikkunan ääressä ja laskimme pohjakankaan lankoja pistellen lankoja kuvioiksi. Isän emme suvainneet olevan koko huoneessa "häiritsemässä" meitä - niin tarkkaa ja keskittymistä vaativaa työ oli.

Muistan soittaneeni Kansallispukuneuvostoon ja kysyneeni, voiko puvun kanssa käyttää ylioppilaslakkia. Se olikin ainut muu päähine, joka pukujen kanssa sallitaan. Itse lakkiaispäivänä olin ainut ylioppilas kansallispuvussa ja herätin huomiota asullani. Kansallispukuinnostus virisi Keuruulla, ja seuraavana vuonna nähtiin taas uusi ylioppilas kansallispuku yllään. 

Kun myöhemmin tapasin tulevan mieheni, olivat kansallispuvut yksi meitä yhdistävä tekijä. Mieheni Kari on näet yhdeltä koulutukseltaan kansantanssinopettaja, joka on opinnoissaan tenttinyt lukuisia pukuja. Kotoa löytyvät Säkylän ja Johanneksen miesten puvut. Kolme tytärtämme ovat tottuneet pukeutumaan pukuihin lapsesta saakka esiintyessään eri rooleissa Valkjärven Koprien sukuseuran ja pitäjäseuran juhlilla sekä Karjalaisilla kesäjuhlilla. Aluksi vuokrasimme heille pikku pukuja kansantanssiseuroilta, mutta lopulta hankimme heille kätevästi lapsen koon muuttuessa suurenneltavat Pyhäjärven puvut. Nyttemmin heille ovat jääneet pieniksi myös Lilja-mummon ja minun pukuni, joten sopivia pukuja haalitaan milloin mistäkin. Uudet hankinnat olisivat siten paikallaan. 

Nyttemmin olen kiinnostunut Tuunaa mun perinne -harrastuksesta sekä muinaispuvuista, joten kenties minulla on jatkossa jokin toinenkin puku. Sen kun voi hankkia myös mieltymysten eikä pelkästään sukujuurien perusteella. Juontaessani kesällä 2019 Valkjärven pitäjäjuhlaa Keuruulla minulla oli Kuolemajärven puvusta kuvionsa saanut juhlava trikoomekko ylläni. Kekseliäs siis löytää aina keinon pukeutua perinneasuun. 

Ylioppilaslahjaksi vanhemmilta saamani Valkjärven puku oli lähtölaukaus elämänmittaiselle kansanperinteen harrastukselle. Sen myötä olen osallistunut lukuisiin tapahtumiin - marssinut kulkueissa, tanhunnut ja juontanut juhlia. Olen työskennellyt kulttuuriperinteen parissa, kerään paikallishistoriaa ja teen sukututkimusta. Pukuani olen esitellyt koululaisille ja kertonut siitä myös sukuni kuuluisimmalle jäsenelle, astronautti Timothy Kopralle ja hänen perheelleen. Vaikka sukuni joutui lähtemään Karjalasta, ei karjalaisuus lähde meistä. Se elää sopusoinnussa suvun nykyisten asuinsijojen ja sen perinteen kanssa. 

Liisa Vesterinen (o.s. Karhu), kulttuuriperinteen harrastaja, Keuruu

Kuvat: Liisa Vesterinen

Hilkka Vilppula täydensi vuonna 1978 mallin, josta Tyyni Vahter oli julkaissut väripiirroksen kirjassa Valkjärvi (1953). Työ tehtiin Valkjärven pitäjäseuran pyynnöstä. Pukua ei ole tarkistettu.

Puku on rekkopaitainen äyrämöispuku, joka muistuttaa Muolaan ja Äyräpään pukuja, sillä Valkjärvi oli osa Muolaan pitäjää vuoteen 1738 asti. Pukuun kuuluu lampaanmusta hame punaisella helmaveralla, kookkaalla rekolla koristettu paita, punavoittoinen villainen talviesiliina ja nyytinkiraitainen pellavainen kesäesiliina. Kesävaate kostulin pääntiet on runsaasti kirjottu ja talvista sarkaviittaakin koristaa runsas villalankakirjailu. Neidon päähine on säppäli tai silkkinauhat, jotka perinteisesti kiedottiin nutturan ympärille. Aikuisen naisen nyrkinkokoinen huntu muistuttaa Muolaan ja Kivennavan huntuja. 

Osittaisia ohjeita myy Suomen Perinnetekstiilit Oy.

Lähteet: Suomen Perinnetekstiilit Oy, Karjalaisia kansallispukuja (1982), Kaukonen (1985)